Viva Mexico!

Ya en Finlandia desde un mes!

2007-07-17T14:26:00.000-07:00

Hui, onpas aika vierähtänyt! Olen ollut kotona jo melkein kuukauden, ja aika on kulunut rattoisasti perheen ja kavereiden kanssa. Tietokoneessa on taas ääkköset, joten on aika heittää hyvästit blogille. Kirjoittelin jo ennen kotiinpaluutani muistiin asioita joita tulee ikävä Meksikosta.

Mitä tulen kaipaamaan Meksikosta:

yhteisiä kokkaushetkiä J M Ortegan kommuunissa
hedelmiä
aurinkoa kun nousee sängystä
halpaa Sol:ia, Coronaa ja Negro Modeloa
limeä!
musiikkia ja salsaa kaduilla
iloisia ihmisiä, jotka tervehtivät ja juttelevat

Mita ei tuu ikävä:

veden painetta
ikuista huutelua kaduilla
papuja
melua

Taskut on täynnä uusia kokemuksia, onneksi suuri osa niitä jää tänne blogiinkin talteen muisteloita varten. Tänne en enää kirjoittele, mutta ehkä aloitan uuden blogin sinä päivänä kun on taas jotain uutta jännää kerrottavaa. On oikeasti paljon mukavampi nähdä ihmisiä kasvotusten, ja lähetellä vaikka tekstareita :)

Hasta luego a todos!

Top10 kirkot Meksikossa

2007-06-11T12:06:00.000-07:00

Puolen vuoden kiertelyn ja pohdiskelun jalkeen olen valmis listaamaan Meksikon top10 kirkkoa. And believe me, niita on nahty ihan muutama..

1. Pueblan katedraali

Loytyy myos 500peson setelin takaa, mahtipontisuudessaan todella kaunis. Kesti joku 30min kierrella kirkon sisalla.

Bubbling under, kaikki muut Pueblan kirkot, ja niita on kuulemma yli 70!

2. Zacatecasin katedraali, yo- ja paivavalaistuksessa

3. San Miguel de Allenden "Parroquia"

Tuli mieleen Barcelonan Sagrada Familia.

4. Chihuahuan katedraali

Siina kaupungissa ei muuta kovin kaunista ollutkaan..

5. Morelian katedraali

Tuo Michoacanin helmi. Huomaa peilikuva auton katolla, jota kaytin kuvaustelineena..

6. Toinen kirkko Zacatecasissa

Tama kirkko on yksi ainoista, joka oli oikeasti kaunis sisalta. Valkoinen ja yksinkertainen, eika mitaan ihme harravarkkeja..

7. Mahtipontinen Guadalajaran katedraali

8. Meksikon ensimmainen kirkko Antiguassa.

Ei niinkaan kaunis, mutta historiallisesti merkittava.

9. Taxcon katedraali

10. Toinen kirkko Moreliassa

Kirkot yovalaistuksessaan saavat kylla valilla hengen salpaantumaan..

Ja kaiken taman jalkeen, en edelleenkaan ymmarra naita:

Miksi ihmeessa Jeesuksesta, paaveista, pyhimyksista ja Mariasta pitaa tehda vahakuvioita? Eiko kauniit maalaukset riittaisi? Karmivimpia ovat vaha-Jeesukset arkussa, nauloineen ja verilaiskineen..

In the Mexican kitchen

2007-06-11T07:30:00.000-07:00

My most memorable food experiences are definitely here from the house, cooking with Doña Petrita (who comes couple of times a week to cook) or without her. Never before have I chopped so many beans, peeled so many mangos, or helped clean and cut chicken or chicken lungs (and it´s still horrible). Every time I´m surprised how good the food turns out, whether it be soup, salsa or fried rice.

If you think Mexican food is the quick tex-mex we serve in Europe or in the States, you´re wrong. There are similarities, but still it´s so different... Mexican food is heavy, but good, and since its so filling, I can nowadays easily go with breakfast and dinner, and skip lunch.
Here´s a quick dictionary:

Tortillas= the basic sidedish for any food, be it breakfast, lunch or dinner, or just a snack. Made of corn or sometimes flour, and about the size of your hand. Mexicans eat 12 of these each day on average, i.e. 120 million tortillas per day. Phew. Fills you up good.

Fajitas= chicken or other meat cut in slices with onion. Just the meat.

There are a variety of dishes made of onion, tomato and tortillas. Anywhere you go, you will find them with different names or variations, but its all the same: meat, tortillas, tomato and onion (and chile).

Chilaquiles=fried tortillas with tomato, onion and tomatoes. One day I tried to make tortilla soup (with the same ingredients) and cooked them long enough to become chilaquiles. Oops.

Enchiladas=like Italian cannelonis, but with tortillas. With tomato and onion.

Burritos=this would maybe be closest what we called fajitas in Finland, i.e. tortillas filled with meat, cheese, sometimes mushrooms, and beans all wrapped up. They only serve these in the north.

Tacos= small tortillas (like the size of your palm) with meat, onion, salsa and coriander. Mmm.

Quesadillas= my favourite: tortilla filled with meat and melt cheese. Add sauce to your taste. Best from the street.

The best quesadillas in Puerto Vallarta.

Then there´s the chile: If someone tells you its a bit spicy (pica un poco) I can eat it. If they say it´s spicy (sí, pica) I won´t touch it. I don´t want to know what "muy picante" tastes like.

Another typical dish are the tortas, i.e. sandwiches. Here in Puebla they are called cemitas, but they are all include ham, cheese, tomatoes, avocado, onion and some surprise ingredients (often chile).

Mexico isn´t really know for its desert (although they have a huge sweettooth for candy, Coke and buns). Often in restaurants you´ll find different pies such as apple, cheese or lemon. Here is hot chocolate which is typical around Mexico City, with the (Spanish) churros. Warms you up real good.

Here are some typical breakfast options: on the left hotcakes (pancakes) with syrup or honey, on the right an omelette (or scrambled eggs, huevos revueltos) with beans and tortillas.

And this is how you eat the eggs; mix all you got on your plate in a tortilla, wrap it up and have a go. This works with any dish; be it meat, fish or breakfast. And always add beans :)

This is breakfast the way I like it; a huge plate of fresh fruit. With or without yoghurt and honey. We came back here with Annina, after I ate here with Tuomo, in Mexico City.

Here is the most typical dish in Puebla, chichen in salsa verde (green spicy sauce) and behind mole rojo. The mole is made of a zillion different ingredients, such as tomatoes, a dozen different chiles, chocolate, onion etc.etc. Really good.

And this is were we ate it, La Gruta, a restaurant in a cave in Teotihuacan.

Here is a quick lesson on how to make guacamole (thanks Alex for the pics): cut a couple of onions and a couple of tomatoes into pieces. Smash some 4 avocados and mix all. Add a tint of salt, and lemon juice. Serve with totopos (nachos in Finland).

And these I will miss the most, all kinds of fruit in all forms. Fresh or as water, mango water, limon water, watermelon water, just to mention a few. And the fresh orange juice in the morning, irreplaceable.

Presenting: Los changitos

2007-06-08T11:41:00.000-07:00

Its time to present the little angels and gorillas (changitos) I´m working with. Here are some picks from the house, and from a trip we did to the museums last Sunday:

Beto, 12 years old, 5th grade in elementary.

Beto is a really quick learner, but can also be sly and play games on you.

Beto wants to a policman.

David, 11 years old, 3rd grade in elementary.
David reminds me a lot about Axu, he has way too much energy for one boy!
He wants to play soccer when he grows up.

Angel, 12 years old, 3rd grade in primary.

Angel is the youngest of the Juarez brothers.

He is called "precious" by the other boys, and likes to hug.

He wants to be a soldier.

Diego, 13 years old, 6th grade in primary.
Diego is the second oldest of the Juarez brothers. He has an eye for arts.
When he grows up, he wants to help the poor.

Christian, 11 years old, 2nd grade in primary

Christian is always in trouble, and likes to be the "tough" guy. That´s why he has to do the dishes for 2 more months..

He wants to become a policeman.

Gustavo, 13 years, 6th grade in primary
Gustavo is the quiet reader type.
Wants to become a doctor.

Alejandro, 16 years old, 2nd grade in secondary school.
Ale is really sunny, and is a football fanatic.
He wants to be the next big soccer star.

Silas from El Salvador
He is my friend both in and outside the kitchen.

Angel and Christian playing instead of doing their chores..

The art of balancing: Gustavo, Angel and Beto.

Here we are, the whole gang on a weekend trip in Cerro de Guadalupe!

Matkustan ympari maailmaa...

2007-06-04T19:29:00.000-07:00

no ei, mutta ympari meksikoa. laskin yhtena paivana, etta tammikuun ja taman hetken valilla olen matkannut noin 16 683 kilometria taman maan sisalla (ok, joku 20 kilsaa jenkeissa). yli 16 000 km!

tahan ei ole laskettu mukaan helsinki-mexico city lentoa, eika paluuta kotiin. eika pienia paivaretkia paikoissa x ja y, tai muita matkoja mita mun kaytettavissa olevassa kartassa ei nakyny.

hassuinta on etta yli 10 000 km naista on tullut vietettya busseissa. huh.

Check it out if you dont believe it:

1.1. Helsinki-Mexico City
2.1. Mexico City-Monterrey 927km
31.1.- 4.2. Veracruz 2080km
15.-18.2. Zacatecas ja Real de Catorce 966km
25.2.- 4.3. Mazatlan, Copper Canyon ja Chihuahua 2774km (ei ihme et oli peppu puutunu, koko matka bussissa)
8.3. McAllen, Texas ensimmainen vierailu, 440km
14.- 19.3. Guanajuato ja San Miguel de Allende 1678km
30.3. McAllen, Texas toinen tuleminen, 440km
1.4. Monterrey-Taxco 1027km
3.4. Taxco-Mexico City 67km
7.4. Mexico City-Morelia 305km
9.4. Morelia-Guadalajara 276km
11.4. Guadalajara-Puerto Vallarta 325km
15.4. Puerto Vallarta-Mexico City 879km
15.4. Mexico City- Cancun 1695km
20.4.-25.4. Cancun-Isla Mujeres-Playa del Carmen-Cozumel-Tulum 129km
26.4. Tulum-Merida 447km
27.4. Merida-Palenque 519km
30.4. Palenque-San Cristobal de las Casas 191km
2.5. San Cristobal-Pochutla (Zipolite)560km
5.5. Pochutla-Oaxaca 363km
7.5. Oaxaca-Mexico City 466km
9.5. Mexico City-Puebla 133km

matka mummolaan ja takas ei tunnu enaan miltaan.

Movies from along the way

2007-06-01T13:51:00.000-07:00

YouTube is great!

Here is a clip from Taxco, where there are way too many VW Beetles and Minivans for one city. This was a random morning close to the main plaza:

And this is from Teotihuacan, where you can see the 2nd largest pyramide in the world, Pyramide de Sol

And finally me climbing the pyramide of moon in teotihuacan. It might look easy, but it was quite hot, and steep! :P

Enjoy!

Fútbol es la vida

2007-06-01T11:58:00.000-07:00

This country is really obsessed with soccer! Last weekend there was a tournament for the kids in the neighbourhood, as well as a game with the local team Puebla. Here are some pics:

We went to see the crucial game of Puebla with Hermano Rafas. Puebla managed to climb up to the national league, thanks to winning this game! The stadium was PACKED, and unfortunately I managed to loose Rafas even before entering into the stadium.. Well, luckily all went well.

The spectators were so anxious to enter to the stadium, that when the gates weren´t opened on time, people just broke the fences and entered :P Policemen just watched while people with and without tickets entered! I went in a bit after the crowd, and this is how full the stadium was! At first I couldnt even enter the gate where my place was supposed to be..

This was my "view" during the first half of the game. I didn´t see a single of the 3-2 goals, but you could definitely hear them!

My view during the second half was a bit better. A lot of people left the game during the game (especially with kids) but I think there were still like 60 000 spectators! In a 1st division game! Lucky almost all supported Puebla, so the atmosphere was fun but no violence.

GOAL!I ended up buying a Puebla cap, and was wearing a Puebla shirt lent by Rafas. Like a true fan:)

These girls had put on "their best" for the game..

After the game on Saturday, the mood was set for a neighbourhood tournament in the court outside Casa de Solidaridad. They were playing futbol rapido, i.e. quick soccer with 5 games of 15 minutes each, with a tournament of 3 teams.

Here is a pic of the house taken from the courtyard. It has 2 floors and a rooftop terrace.

"Our" team planning their tactiques during the break.

In the midst of the game.

In this court we normally play soccer in the evenings.

The trophy was sponsored by a man from the neighbourhood. It really motivated the boys!

In this picture you have Gustavo (left), Alejandro and Hermano Rafas, the director of the house during the break.

Here is the happy winner team! The boys acted like kings of the world all day, and were happy to celebrate the victory with coke and cookies! The trophy is in Hermano Rafas room in an honorary place on the shelf :)

Even I have been playing with them every once in a while in the evenings. It´s a lot of fun, and since their just kids, I can sometimes even put up against them. The other day I got so in to the game, that I fell and broke my new GAP pants :( well, trying to sew them up tomorrow..

Suomalainen ruoka

2007-05-30T13:53:00.001-07:00

Tuli mesekeskustelun aikana niin kova ikava suomalaista ruokaa, etta laitan tanne listan mita kaikkea aion syoda ensimmaisten viikkojen aikana kun olen takaisin kotona:

uudet perunat
mansikat
maito
graavilohi
ruisleipa
marjarahka
maitotuotteet (raejuusto, kermaviili, jogurtti, JAATELO)
edam- ja emmental-juustot
maksalaatikko

HeVi-osasto ei paase hallitsevaan osaan tuolla listalla, silla ne nyt on vaan niin hyvia taalla. Mango-vetta tulee ikava.

Lyhyt "Meksikolainen poika-Suomi" sanakirja

2007-05-25T11:46:00.000-07:00

Olen oppinut aarettoman hyodyllisia sanoja viime aikoina mun 9-16 vuotiailta ystaviltani. Tassa pieni esimerkki paivan sanavarastosta:

tetas, buubies=tissit
dáme mi pelota, pendejo!=anna takaisin mun pallo, idiootti
hacer meme=pussailla
chupalote=fritsu
no me pegas!=ala lyo minua!
no hay chickle=ei saa hipassa ottaa kiinni sita joka sut otti kiinni
déjame en paz!=jätä mut rauhaan!
Porque tengo que comer todo?=miksi pitaa syoda kaikki?
He terminado mi aseo!= Oon tehny loppuun mun kotityot! (kuitenkin harvemmin on)
Tienes coscillas?=Kutiatko?
Piedra, papel, tijeras=perinteinen kivi-paperi-sakset, ratkaisee kaikki riidat
Tengo un chingo de dulces.=Mulla on ihan sikana karkkia.

Uskonto.

2007-05-22T13:40:00.000-07:00

Mistas alottaisin? Meksikossa se on kaikkialla. Kaikki on katolilaisia, vaikka eivat niin uskoisikaan, ihan vaan periaatteesta. Yksi munkeista kyseli juuri tanaan etta miten luterilaisuus eroaa katolilaisuudesta (onko meillakin raamattu, uskotaanko jumalaan, rukoillaanko?) :P Lupasi selvitella mulle onko Pueblassa luterilaista kirkkoa (oli pakko siis menna sanomaan etta olen luterilainen, ja onhan sita tavallaan kun on Suomessa luterilaisesti kasvatettu, right?). Yks toinen munkeista sanoi yhtena paivana ettei edes kannata sanoa olevansa luterilainen vaan valehdella olevansa katolilainen. Muita kuulemma katsotaan vahan oudosti, ja jopa syrjitaan.

Meksikolaisia voisi helposti syyttaa fatalismista, oiva esimerkki on mielestani eras taksikuski jonka kyydissa istuskelin reissun varrella (harmi etten saanu kuvaa):

Peruutuspeilin edessa oli rukousnauha, niin etta siita tuskin naki taaksepain.
Nopeusmittarin edessa oli Meksikon suosituimman pyhimyksen Guadalupen kuva, niin etta nopeutta ei nahnyt.
Kun tultiin risteykseen, kuski ei vilaisutkaan oikealle, teki vain ristinmerkin ja painoi kaasua.
Kuskilla oli turvavyossa hakaneula, niin etta vyo pysyi alhaalla, ja sen sai laitettua vyotaron yli niin etta naytti etta se olisi kiinni (jos vaikka poliisiseta sattuisi), mutta vyo ei vahingossakaan ollut kiinni.

ei ollut kauheen turvallisen oloinen kyyti..

Toisaalta uskonto on se joka tuo taalla paljon turvaa ja tukea varsinkin koyhimpien elamaan. Gracias, a dios (kiitos luojan) kuulee kaduilla paivittain. Tarkottaahan Adios:kin (nakemiin!) suurinpiirtein "luojille" tai "luojan kasiin".

Yhta asiaa en kuitenkaan ymmarra. Suomessa soitetaan kirkonkelloja ennen kuin jumalanpalvelus alkaa. Taalla paukutetaan raketteja, todella kovaa! Pitanee kysya mika merkitys silla on..

Meksikolaiset osaa juhlia!

2007-05-20T17:06:00.001-07:00

Oltiin eilen koko konkkaronkka toisen vastaavan sijaiskodin 60v. juhlissa. Veli Rafas joka on perustanut taman kodin jossa olin, on kasvanut tuossa kodissa! Oli siis juhlan paikka!

Pojat kerrankin rivissa ja hiljaa, pyhavaatteissan.

Ensin oli jumalanpalvelus, ensimmainen katolilainen meitsille. Osa pojista kylla naytti nuokkuvan ehtoollisen aikana.

Ehtoollisen jalkeen syotiin talon puutarhassa. Porukkaa riitti, ja ruoka oli hyvaa! Kanaa mole-kastikkeella ja santsiannos oli niin suuri, etten saanut kaikkea mahtumaan.

Mut pistettiin kunniapaikalle kahden paamunkin valiin. Oli eka vahan jannat paikat, mutta mukavia ihmisia kaikki. Naureskelivat kun en voi syoda kovin tulista ruokaa...

Lapsille oli tietty pelle, joka teki ilmapalloelaimia, mutta veti kylla aika saalittavan shown..

Kodin johtaja innostui laulamaan meksikolaisia hitteja, ja hyvin lauloikin!

Ja musat soimaan! ihmiset tanssivat aivan hulluina, munkit mukaanlukien :) poissa ovat kuvat jahmeista veljista kaavuissaan...

Meitsikin tanssi munkin kanssa salsaa! hah, kokemus sinansa. Kokonaisuudessaan oikein mukavat juhlat, ilmat suosivat, ja tunnelma oli tosi valiton. Mukava pieni valopilkku arjessa :)

"Home" sweet "home"

2007-05-19T18:17:00.000-07:00

When I first arrived in Puebla, I spent around 5 days sleeping in a hostel. Its quite tough to share a room with 8 people, when everyone has their own timetable; some arrive at 3 am, and others get up at six.

The colonial hostel was very pretty, but quite noisy..

Luckily the brothers found a little room for me to stay at, for 800 pesos (around 60€) per month :) I live with an old granny, who is quite attention craving at times, but very sweet. My room is really nothing but a room and a bathroom, but since I only sleep there, it suits me fine.

My entrance, closet, "kitchen table", shelf and bedroom.

The view from the door: the bed, another little cupboard and the bathroom.

Which gets us to my favourite subject: the bathroom. I really do miss proper water pressure in Finland. The first time I took a shower, the water barely dripped from the shower. Well, luckily turns out that it was only clogged by sand and chalk. I opened it one morning by poking it with a needle (thanks to the old lady´s advice) and voila! theres more water.

However, there is still the subject that the water is warmed by gas. So if i want to take a shower, i need to go downstairs, open the gas, light the gas heater from a little window in my bathroom, and wait for around 15 mins for it to warm up. I now officially categorize all countries where water is not automatically warm developing countries (Italy and Greece included). And then there is the fact that the old lady saves on electricity, so she shuts down the water pump regularly, so my toilent seldomly flushes.. oh well..

My bathroom, shower combination.

Lovely, right?

In my apartments I haven´t been blessed with views. In Monterrey, I had the wall of the next door building (and a horrible barking dog), here I have this. Unfortunately in the picture you cannot see the canary bird that wakes me up every morning at 6.

Talking about gas, there is also a gas car that drives around in all parts of Puebla, with the same melody, and guys yelling "GAS, QUIEREN GAS?!" starting at 7 am. Needless to say, I dont particularly like it when it passes by the third time in the morning.. All things said, I´m still quite happy with my little room and my peace. Will head off there right now.

p.s. Loppuun hyvan ystavani Miikka Riemun lyhyt kuvaelma Mehikon vedenpaineesta:

"Vesi valuu johdosta vaan ulos ja tippuu lattialle kuin märkä rätti, sellaista oli meksikossa, ja sillä rätillä ihmiset pesi kasvonsa, juoda sitä ei voinut, ennemmin piti vaikka kuihtua pois."

First troubles

2007-05-18T14:48:00.000-07:00

I´m feeling exhausted because some of the boys are giving me a lot of trouble. Of course this is completely understandable, because all of them come from homes where they have been abused or their parents have had a bad relationship (thats why they are here). Especially in a big group, they tend to misbehave.

It´s difficult to know how to behave, what to do or what to say, if they e.g. say bad words, or keep pushing it even if you tell them to do something. Especially since I´m no educator nor parent and don´t have the same authority as the brothers. Just trying not to lose my temper, and be a good example myself.

All my respects to the brothes who have done this for years, its a really valuable work.

Arki alkaa rullaamaan

2007-05-17T12:51:00.000-07:00

Viikkoon on mahtunut niin paljon tunteita ja uusia asioita, etta niita on vaikea kuvailla. Yritan kuitenkin tiivistaa vahan keskuksen arkea. Viime viikon lapsilla oli lomaa koulusta, joten keskuksessa oli vain pari poikaa, muut lomailivat perheidensa kanssa. Loma oli loistava sattuma, koska sain tutustua vahan paremmin pariin poikaan, ja rauhassa seurailla keskuksen toimintaa. Loput pojat palasivat eilen, ja sen jalkeen onkin ollut tohinaa. Normipaiva on suunnilleen seuraava:

Klo 7.30 lapset heraavat
Aamurukous
Joka toinen paiva pojat kayvat pesulla julkisissa hoyrysuihkuissa
Klo 9.30 Tuun keskukseen
N. klo 10 Aamiainen
Siivousta
Klo 11-12.30 Englannintunteja ja muuta opetusta
Klo 13-18.30 Pojat ovat koulussa (saa vahan hengahtaa)
Illallinen
Iltarukous
Leikkimista
Klo 21.30 Lahden kotiin koska vika bussi lahtee

Pojat ovat ensivaikutelmalta todella iloisia ja avoimia, mutta kaipaavat paljon huomiota. Nuorin on 9, ja vanhimmat yli 20 vuotta. Voitte vain kuvitella millainen show saadaan kun joku aloittaa ruokasodan... :P Paallisin puolin kuitenkin keskuksen toiminta on mielestani toimivaa, ja tahan mennessa olen viihtynyt.

Itse englanninopetus on aika vaikeaa, koska suurin osa pojista ei ole koskaan opiskellut englantia. Mista aloittaa? Miten pitaa niiden huomio ylla kauemmin kuin 5 min? Tahan mennessa ollaan kayty lapi ihan perus tervehdyksia, arkeen liittyvia sanoja, ja paljon leikkeja. Jos jollain tulee mieleen muita hyvia leikkeja kuin Alias, ristisanat ja peili, joilla uusia sanoja voisi opettaa, niin vinkkeja otetaan mielellaan vastaan. Opettamisesta tekee ehka viela vaikeampaa etten ole itse oppinut englantia kirjasta, niinpa on vaikea tietaa mika on helppoa, ja mika taas haastavampaa. Mutta hitaasti eteenpain.

Niin, keskuksessa on muuten toinenkin vapaaehtoinen, 19v. Dan Englannista, joka aikoo pyrkia yliopistoon opiskelemaan espanjaa ja nayttelemista. Mutta lisaa kaikesta tasta myohemmin..

TESTI: oletko valmis saamaan lapsia

2007-05-17T11:42:00.000-07:00

Hah, sain mailiini tallaisen testin, joka tavallaan liittyy laheisestikin elamaani. Vietettyani viikon pienten poikien kanssa, voin todeta etta tama liippaa aika lahelta todellisuutta. Terveisia muuten Tomille (Tuomon veli) ja Marille, lykkya pyttyyn!

1. SIISTEYSTESTI Levitä puuroa pitkin sohvaa ja verhoja. Hankaa sitten kuraa seinille. Peitä kurajäljet värikynillä. Aseta vielä kalapuikko sohvan taakse ja kokeile, säilyykö se siellä kesän yli.

2. LELUTESTI Hanki 10 litran pakki leegoja. Pyydä ystävääsi levittämään ne ympäri kotia. Laita side silmillesi. Yritä kävellä kylppäriin tai keittiöön. Ei saa huutaa! (Sillä sehän herättäisi lapset keskellä yötä...)

3. RUOKKIMISTESTI Hanki suuri, muovinen virvoitusjuomapullo ja täytä se puoliksi vedellä. Ripusta se kattoon tukevalla narulla. Laita se heilumaan. Yritä törkkäistä pullon suusta lusikallinen löysää velliä esittäen samalla lentokonetta. Lopuksi kumoa kulho sisältöineen lattialle.

4. PUKEUTUMISTESTI Hanki suurikokoinen, elävä ja huonolla tuulella oleva mustekala. Tunge se pieneen verkkokassiin varmistaen samalla, että jokainen sen käsivarsista pysyy kassin sisällä.

5. RUOKAKAUPPATESTI Lainaa yksi tai kaksi isokokoista eläintä - esim. vuohet ovat hyviä - ja vie ne mukanasi ostoksille ruokakauppaan. Huolehdi, että ne pysyvät koko ajan näköetäisyydellä ja maksa kaikki, mitä ne syövät tai tuhoavat.

6. VALVOMISTESTI Hanki kestävä, pieni kangassäkki ja täytä se 5-6 kilolla hiekkaa. Kastele se läpikotaisin vedellä. Klo 20.00 ala hyräillä ja tanssia valssia sen kanssa. Klo 21.00 käy makuulle ja pane herätyskello soimaan klo 22.00. Nouse ylös, ota säkki syliisi ja laula sille kaikki laulut, jotka olet koskaan kuullut. Keksi vielä tusina uusia lauluja ja laula niitä aamuyöhön asti, kunnes kello näyttää 4.00. Pane herätyskello soimaan seuraavaksi klo 5.00. Nouse ylös ja valmista aamupala. Jatka tätä seuraavat 5 vuotta. Yritä näyttää iloiselta!

7 a: FYYSINEN TESTI (Naisille) Hanki kasoittain hernepusseja ja kiinnitä ne vaatteisiisi vatsan kohdalle. Kun 9 kuukautta on kulunut, poista yksi hernepussi.

7 b: FYYSINEN TESTI (Miehille) Mene lähimpään apteekkiin. Aseta lompakkosi tiskille ja pyydä apteekkaria tyhjentämään se. Jatka matkaa lähimpään ruokakauppaan. Suunnista neuvontapisteeseen ja anna kauppiaalle valtuudet tyhjentää seuraava palkkatilisi. Osta sanomalehti. Mene kotiin ja lue se viimeistä kertaa rauhassa.

8. LOPPUKOE Etsi käsiisi pariskunta, jolla jo on pieniä lapsia. Anna heille kunnon oppitunti siitä, miten he voivat kohentaa itsekuriaan, kärsivällisyyttään, siisteyskasvatuksensa tasoa ja lastensa pöytätapoja. Anna heille lukuisia esimerkkejä siitä, miten he voisivat kasvattaa lapsiaan paremmin. Nauti tästä kokemuksesta. Se on viimeinen kerta, jolloin sinulla on valmiina kaikki vastaukset.

Greetings from Puebla!

2007-05-12T19:06:00.000-07:00

Sorry for not writing in a while, been a bit busy. For those who do not know, I´m currently working as a volunteer in Puebla, and will stay here for a month or so. I started the day before yesterday, and so far it has been more rewarding than I could have ever imagined.

Im working at a house for kids whose parents have mistreated them, and they get to stay in this house run by Fransiscan monks until their parents get things settled. There are aroudn 15 boys in the house, three brothers, and now me :) I teach them some English, read with them, and just play.

Here is the website for the place for you to check out.

Just to let you know, that so far so good, and i´ll write more about my perceptions and experiences another day.

Take care!

p.s. Just want to send greetings to my lovely family and relatives! Seeing these kids with little family relations, makes me appreciate you even more :)

Tunick Mexico Cityssa

2007-05-07T15:54:00.000-07:00

Hih, harmi etten sattunut Mexico Cityyn pari paivaa aikaisemmin; Tunick (joka kuvasi alastomia ihmisia Havis Amandan edessa pari vuotta takaperin) oli kerannyt mielettoman maaran ihmisia Mexico Cityn zocalolle.

Hesarin juttu taalla. Kuvia taalla.

p.s. Luulin tanaan osaavani sanoa missa vaiheessa kesaa tulen takaisin Suomeen, mutta monen mutkan jalkeen suunnitelmat ovat taas auki. Ilmoittelen siis paluustani kun aihe on ajankohtainen..

Boy do I love beaches..

2007-05-06T18:39:00.000-07:00

Tassa viela pari viimeista fiilistelykuvaa Zipoliten biitsilta. Koska paikassa ei ollut yhtikas mitaan muuta tekemista kun rannalla makaaminen, oli olo kohtuullisen leppoisa. Anninakin paasi kastautumaan Tyynessa valtameressa!

Illallinen Alchemist-ravintolassa rannalla. Tunnelman kruunasi Oasis, tuuli kasvoilla, ja hiekka jalkojen alla. Ei ollut kiire mihinkaan..

Auringon laskettua yllatykseksemme kuu alkoi nousemaan (pieni punainen pilkku taustalla) ja muuttui vahitellen punaisesta pallukasta kirkkaaksi ja valaisi koko taivaan.

Rantaa auringon laskiessa.

Mahtavat aallot loivat rantaan, taallakin oli uiminen kiellettya..

The Indian village of San Juan Chamula

2007-05-02T16:21:00.000-07:00

The last day in San Cristobal de las Casas, Annina and I decided to visit the indian village of San Juan de Chamula, around 10km from San Cristobal. There were a lot of organised tours to closeby villages, but we didnt really feel comfortable joining an "authentic meal" with the villagers, or participate in a "wedding ceremony", so we picked a "chicken"-ride on a minivan to the village on Wednesday afternoon . (Unfortunately no chickens this time..)

Already in the van you could notice the different features of these people, and everyone was speaking Tzotzil, the most common language in this area. Annina sat with me in the backseat next to a beautiful little girl around 3 years old, with big brown eyes, and traditional braids in her hair. From the window you could see some houses passing by, mainly made of metal-roofs and poor walls.

When arriving in San Juan de Chamula, we were immediately surrounded by little kids asking for a peso, or selling handicrafts. Since it is forbidden in the village to take pictures, we dont have any. The village is famous for its church with quite specific rituals. Inside the church the floor was covered with pineneedles, and candles were burning everywhere. I was suprised how normally all the villagers were acting inside, although there was a lot of tourists staring at what they were doing. Close to the altar, there were two old ladies sacrificing a chicken and holding it above some candles. In the back end of the church some men were playing the accordion, guitars and other instruments. The church smelt strongly of incents, and the smoke of candles blurred the statues of saint which were ligned along the wall.

The habitants of San Juan Chamula have traditionally combined pre-Hispanic beliefs with Christianity, and they believe that this church is the centre of the world. There are healers in the church, offering a combination of eggs, Coca-Cola (heaps of bottles were being carried in all the time) and candles, in order to heal the diseases of the people visiting them.

When we got out of a church, a cute little girl offered to explain to us in Spanish about the different traditions of the church, and the village. She had done a great job learning by heart all kinds of intersting facts, and we were quite happy listening to here stories, and rewarding her for her knowledge.

We went walking around in the village, looking at the artisanias on the streets, and visiting the church graveyard. The villagers nowadays live much of tourism, and you could see how eager they were to sell their products.

Before leaving the village, we decided to sit down for a drink. Another little girl came up to us and asked for us to buy her a drink. So we offered her some grapejuice and she sat down to hold us company. In only a moment, her brother joined us, and we ended up buying him a drink too, since they were quite persistent in asking different things as gifts :) we asked them the typical questions on their school, home and what games they like to play. Just made me realise that kids really are the same everywhere in the world. We bought them some notebooks before returning to San Cristobal, and in some way I felt that at that moment, I could do just that little thing for these kids, although I´m usually not a big fan of giving money to people begging, but rather try to support more sustainable ways of charity.

It was just really interesting to see this completely different way of living, but now I start to understand where all of the 40 million people living with under a dollar a day in Mexico are. The poorness just cannot be grasped. Needless to say, we were quite emotionally exhausted on our way back to the city..

Matka jatkuu vuoristoon..

2007-05-01T17:09:00.000-07:00

Meridan ja Palenquen kuumudesta siirryimme vesiputousten kautta viileaan vuoristokaupunkiin San Cristobal de las Casas:iin. Aivan ihastuttava kaupunki, jossa on paljon eurooppalaistyylisia kavelykatuja, kahviloita ja kirkkoja.

Kavelykatu Hidalgo, jonka varrella on vaarallisen kauniita korukauppoja..

Jono pankin edessa vappuaattona, thank god for Nordean nettipankki!

Kavimme oikein maittavalla vappuillallisella intialais-thai-libanonilaisfuusiopaikassa, ja masu tuli niin tayteen, etta hyva etta paastiin hostellille asti! Tanaan herasimme taas aikaisin perinteiseen tapaan, ja lahdimme katsomaan Canyon de Sumideroa, joka on upea kanjoni noin tunnin matkan paassa.

Krokotiilit kellottelivat auringossa niin paikallaan, etta ei ensin uskottu niita elaviksi.

Kuljettiin tallaisella veneella kanjonin poikki, ja ihailtiin maisemia.

Kanjonin seinamat ovat parhaimmillaan yli 1000 metria korkeat, ja syvyys on 120-150 metria. Ei ihan tehnyt mieli uimaan. Opas kertoi kaikista extremeurheilijoista jotka tulevat tanne esim. uimaan maratonia, kiipeamaan 2 viikkoa seinamaa ylos, tai hyppaamaan vapaahyppyja. Not for me.

Iltapaivalla piipahdimme paikallisilla markkinoilla, ja ostimme koruja. Kuvassa ihanasti asetellut tomaatit ja mangot.

Huomenna menemme kaymaan intiaanikylassa, ja sitten jatkamme taas rannalle. Kahteen viikkoon on jo nyt mahtunut enemman kuin olisin ikina voinut kuvitella, ja toisaalta aika kuluu nopeasti. Nyt suihkuun ja syomaan! Terveisia kaikille!!

Hauskaa vappua!

2007-04-30T14:20:00.000-07:00

Meksikon tekniikkaan ja infrastruktuuriin turhautuneina, haluamme vain toivottaa oikein hauskaa vappua! Terveiset San Cristobal de las Casasista!

T. Niina ja Annina

Vappudrinkeilla paikallisessa Jazz-baarissa

Don´t go Jason waterfalls..

2007-04-29T17:41:00.000-07:00

Mulla on maailman suurin vesiputousfetissi, ne on mun mielesta vaan niin hienoja! Joten otettiin paivan tour vesiputouksille Palenquesta.

Misol-Ha:n vesiputoukset takana olevasta luolasta nahden. Tuli ihan Robin Hoodin romanttinen kohtaus mieleen..

Vesimassa vaan kohisi korvissa.

Agua Clarassa otettiin kyyti paikalliselta pojalta toiselle puolelle.

Agua Azulin vesipuotukset olivat myos massiiviset, ja todella pitkat. Kaveltiin putousten varrella ainakin 1km ylamakea. Paikalliset olivat tulleet sankoin massoin sunnuntaipiknikille, joten sedat olivat hataa karsimassa kun kantoivat 12 kokiksen pakkauksia ylamakeen :P

Niin hienoja nakyja oli, etteivat ne nayta samalta valokuvissa. Onneksi muistot jaa mieleen..

Hikea pukkaa tropiikissa

2007-04-29T16:39:00.000-07:00

Tassa on viime aikoina tultu nahtya ja koettua niin paljon, ettei oikein tahdo itsekaan pysya enaa perassa. Kunnon turisteina ollaan Anninan kanssa kierretty huimaa vauhtia kaikkia nahtavyyksia, ja kylla ovat sen arvoisia! Viimeisen viikon aikana ollaan nahty niin erilaisia asioita, ettei tahdo pieni paa ymmartaa.

Tassa vahan tunnelmia sen jalkeen kun siirryimme rannalta sisamaahan:

Hyppasimme Tulumista bussiin ja vietimme paivan Chichen Itzan raunioilla. Kuuma tuli, mutta olipas mahtavat rakennelmat!

Illalla otimme bussin Meridaan, jossa olikin kuuma! Hikea pukkasi, kun tytot kavivat kampaajalla, pesivat pyykit ja ostivat koruja. Takaisin sivilisaation pariin :) Tassa elavainen tori iltavalaistuksessa. Paikallisilla oli vaalit menossa, ja paanaisehdokkalla oli omat tukijoukot kannustamassa ja tanssimassa ehdokkaan reggaeton-laulun tahtiin!?

Meridasta otimme yobussin Palenquen raunioille. Yobussi oli Palenquessa klo 5 aamulla, ja tytot aivan pollamystyneita. Onneksi saatiin ihana hotellihuone (omalla suihkulla!), nukuttiin pari tuntia ja lahdettiin katsomaan raunioita. Kuvassa official tour-guide Annina.

Palenquen rauniot ovat Maya-intiaanien rakentamia, ja loytyvat keskelta sademetsaa. Tutustuttiin mayojen (tai miten ikina se kirjoitetaankin suomeksi) kulttuuriin koko aamupaivan sademetsan kuuman kosteassa ilmassa. Sen jalkeen maistuikin vilpoisa uinti hotellin poolissa.

Lonely Planet and zen.

Eivat olleet mitaan pienia taloja rakentaneet ilman pyoraa, koneita tai tyokaluja.

Tasta kuvasta nakyy vahan mun uudet hiuksetkin, lyhyet on huomattavasti vilposammat sademetsassa :)

Karibianmeren rannalla

2007-04-25T16:47:00.000-07:00

Rantateema on jatkunut pari viime paivaa Cozumelilla, Playa del Carmenilla ja Tulumissa, ja hyva niin, silla huomenna jatketaan matkaa Chichen Itzan raunioille, ja suunnataan sisamaahan pariksi viikoksi. Jouduin siis tanaan hyvastelemaan turkoosin Karibianmeren, mutta lupauduin palaamaan joskus toiste.

Ei olla oikeastaan muuta tehty kun syoty, juotu ja nautittu rannasta, mutta mitapas muuta taalla kannattaakaan tehda.

Snorklaamassa ja katsomassa ihania kaloja.

Tassa meidan bungalowin nakoala aamulla, ei ollut kovin kiire pakkailemaan aamulla, kun vaan haaveiltiin ikkunan aarella tuulessa. Unet toisaalta ei ollut mitenkaan kovin makeat, ensimmaisena yona vain tuuli, ja toisena yona jopa "maailman parhaat unenlahjat"-Niina ei saanut unta kun satoi vetta... Se siita bungalowien hehkutuksesta, on loppujen lopuksi aika rankkaa kun kaikki kamat on hiekassa, ja valot sammutetaan klo 21.

Annina ja meri.

Aurinkoa pitaa palvoa kun sita kerran on. Kylla, aiti ja muut huolestuneet, meilla on 30 suojakertoimet paalla, ja oltiin melkein koko aika varjossa :)

Kaytiin myos kurkkaamassa Tulumin rauniot, jotka ovat mahtipontisesti kallionkielekkeella Karibianmeren rannalla. Hienon paikan olivat Maya:t valinneet.

Tama puu ei siis ole rhododendron niinkuin olen monille vaittanyt, se on bougainvilla, ja oikein kaunis sellainen.

Lammin tuuli, ja kaunis meri. mmm.

Ja lopuksi viela todistukseksi, etta ollaan Anninan kanssa samassa paikassa, eika huijjailla photoshopatuilla kuvilla etta oltas yhdessa reppumatkalla.

Cancun, neidit ja neitien saari

2007-04-25T16:28:00.000-07:00

Takaisin netin aarella taas hetkeksi, tassa kuvanautintoja viimeisen viikon kohteista.

Cancun on siis amerikkalaisten ykkoskohde, ranta taynna hotelleja, mutta aivan uskomattoman sininen meri, wow!

Lahdettiin parin paivan retkelle Isla Mujerekselle, eli naisten saarelle, oli kylla aika luksus paikka; hiljainen kaupunki, ja kuvankaunis ranta. Suosittelen! :) Tassa perinteinen "olen tropiikissa" kuva..

Yritanko matkia paikallista kilpikonnaa vai ottaa aurinkoa?

Kamppikseni Alex muuttaa siis Cancuniin poikaystavansa kanssa, ei yhtaan hassummat olosuhteet siemailla kookospahkinasta mehua!

Loysin Anninan matkaseuraksi, ollaan viikon jalkeen jo ihan erottamattomat :P

Naihin kuviin, naihin tunnelmiin..

The Beach in Puerto Vallarta

2007-04-18T18:06:00.000-07:00

Hello, and sorry for the silence!

The infrastructure of internet cafes is really bad in the south of Mexico (well i guess in all parts) so ive had lots of troubles trying to upload nice pictures for you to see. HEre are the ones i managed to get up, from the last days of our holiday with Tuomo from the beach in Puerto Vallarta on the East coast.

Since then, i passed some days in Cancun with my roommate Alex, helping here decorate her new (but empty) apartment, and on Thursday Annina arrived as my travel company!

We are now in Cozumel, and planning to do some snorkeling tomorrow. Ill put up some more pictures as soon as I can.

Take care!!

Find three differences

Doing nothing on the beach

Miksi Primera Plus on paras bussi Meksikossa?

2007-04-10T16:35:00.000-07:00

Tuhansien bussikilometrien jalkeen, ja toisien tuhansien odotellen edessapain, voin jo julistaa bussifirmakilpailun voittajan: Primera Plus, ensimmaisen luokan bussi!

Miksi nain?

1. Bussiin mennessa laukut merkataan, ja ne saa hakea sailosta vain laukkua vastaavaa sailytyslappua vastaan.

2. Bussiin mennessa tehdaan ruumiintarkastus, ja kaikki matkustajat kuvataan varkaiden varalta.

3. Kaikille tarjoillaan virvokkeet ja evassampylat/keksit. Ei huippulaatua, mutta maistuu.

4. Penkeissa on alastaitettavat jalkatuet, niin etta penkki jatkuu koko matkan kantapaihin asti. Helpottaa huomattavasti yobusseissa.

5. Leffat joita naytetaan (niista ei paase millaan eroon) on jopa tehty 2000-luvulla, ei siis kamalimpia 90-luvun jenkki-college-baseball-komedioita. hyi.

6. Penkkien ylapuolella on aanenvaimennus nappi. Hallelujah! Toki muiden penkkirivien aanet kuuluu, mutta huonojen leffojen espanjalaisdubbaukset vaimentuvat ainakin vahan.

Ok, ei hehkuteta liikaa. Kylla Primera Plusissakin on ilmastointi liian kovalla, kuski ajaa ylinopeutta ja sen kunniaksi ylinopeusvaroitusvalo ja aani piippaa koko ajan, ja bussin vessat eivat ole kovin siistit. Mutta hyva yritys.

Huomenna siis Primera Plus:illa Puerto Vallartaan, ja lauantaina yobussilla takaisin Meksiko Cityyn. Taitaa menna kohta 10 000 km rikki talla bussipeffalla.

p.s. sain vaihdon kurssien keskiarvon: 96/100 skaalalla 70 huonoin ja 100 paras. :) mähän sanoin äiti, matkustelu kannattaa :P

The parks of Morelia

2007-04-10T15:38:00.001-07:00

We made a stop of a couple of nights in Morelia. The town is full of beautiful little parks, which we enjoyed walking around.

The main cathedral in the central plaza, the zocalo. Apologies for the owner of the car I used to shoot this pic :P
Happy company :)
There is an acqueduct running through the city, quite impressive 200 arches that are lit up at night.
Another refreshing with a chill waterfountain. Check out the rainbow.
In the year 2000...

An the story continues, we are now enjoying Guadalajara, and next heading off to the beach. Annina will be joining me on the 18th, and we will head to conquer the south Mexico!!

Salmiakki chewing gum and the pyramides

2007-04-10T15:38:00.000-07:00

One of the most impressive sights so far has definitely been the pyramides in Teotihuacan. Unfortunately our guide Dayeli could not join us, but we will for sure meet up with her later!

This is the Pyramide of the Moon, taken from on top of the Pyramide of the Sun. That was one hell of a clime in burning sunshine, over 240 steps!

Here the happy couple, still unaware of how hot the sun is. We ended up a bit burnt, after 6 hours in the sun; and YES we did use sunscreen!

We arrived at the pyramides at around 11am, and climed straight away to the most popular attraction. Already then there was quite some people as you can see. However, 2 hours later, the queue was unbareable, lucky we were early!

Tuomon vieraskynä: ¡Que pasa!

2007-04-03T16:52:00.000-07:00

Juuri kirjoitin aamupaivalla tekstarissa aidille, etta kelit ovat olleet mahtavat - no nyt tulee Meksiko Cityssa vetta. Ihan kiva kyllakin, kun voi edes hetken istua hyvalla omatunnolla nettikahvilassa. Mutta tahan mennessa on siis ollut aivan mahtavat ilmat. Paivalla auringossa on kuuma, mutta ei kuitenkaan niin tukahduttavaa kuin kesalla kuulemma on. Iltaisin on tosi kiva, kun ilma on lammin ja voi kulkea t-paidassa, farkut tai shortsit jalassa.

Olin keskiviikkona yhdentoista jalkeen Montereyssa ja Niina tuli hakemaan mut kentalta tutun kuskin kanssa. Kampilla olimme puolenyon aikaan. Uni tuli silloin melko nopeasti, eika onneksi tarvinnut koittaa olla pirtea, kun Niinan kamppikset olivat viettamassa laksiaisia pienella vaihtariporukalla. :)

Torstai alkoi kampilla melko rauhaisasti. Vahan hedelmia ja jogurttia, minka jalkeen lahdimme kaymaan TEC de Monterreyn paakampuksella. Juhlakolmikko Alex, Marjo ja Eeva jaivat kotiin "lepailemaan". Kampus oli todella viihtyisa, kuten yksityiselta koululta odottaa saattaa. Alue oli aidattu ja portilla oli pari vartijaa, mutta minakin paasin sisalle, kun eivat kyselleet opiskelijakorttia meilta. Kampuksen alueella oli puistonpenkkeja ja tuoleja joiden vieressa oli sahkopistokkeet, jotta ulkona sai tehtya kouluhommia - koko alueella on tietysti langaton nettiiyhteys. Pienen kiertelyn jalkeen kavimme kampuksen Starbucksissa juomassa frappuchinot.

Kampuksen jalkeen kavimme kaupungilla lounastamassa. Kovin paljoa emme keskustassa kierrelleet, kun Monterreyn vanha keskusta on pieni ja uudessa ei arvatenkaan ole paljoa nahtavaa. Valitettavasti vanhat kolonialismin ajan rakennukset ovat joutuneet vaistamaan uusien hirvioiden tielta. Merkillepantavaa on muuten joka paikassa ollut, etta taalla ei ole asuinkerrostaloja ollenkaan, eli voitte kuvitella kuinka laajalle taytyy levittaytya, kun esim. Monterreyn 5 miljoonaa ihmista asuu maatasossa. Anyways, kiertelyn jalkeen me kavimme vuokraamassa henkiloauton valmiiksi perjantain ostosreissua varten.

Perjantaina aamulla lahdimme klo 06.00 kohti Yhdysvaltoja - wau wau! Tytot olivat kayneet jo kolmisen viikkoa aiemmin jenkkien puolella McAllen nimisen kaupungin ostoshelvetissa vierailulla, mutta viela oli tilaa yhdelle kosto-reissulle. Meikalainen ajoi mennen tullen ja se oli hienoa - torvi soimaan ja sekaan vaan! Matka-aika yhteen suuntaan oli reilut 3 tuntia rajamuodollisuuksineen, eli pitka paiva tuli vedettya, kun shoppailtiin reilut 7 tuntia ja siihen ajot viela paalle. Kylla sielta jotain tarpeellista tarttui mukaankin ja tuli kaytya Ameriikoissa! Yhteensa taidettiin tuhlata joku 1500e neljaan pekkaan- huh huh! Lauantai menikin sitten pakkaillessa.

Roadtrip!

Sunnuntaina aamulla lensimme Monterreysta johonkin pienempaan kaupunkiin Meksiko Citysta etelaan (toim. huom. Toluca) ja sielta otimme bussin vanhaan espanjalaisten hopeakaupunkiin Taxco:n. Koko Taxco on rakennettu vuoren rinteeseen. Tovottavasti kánnykalla otetuista kuvista nakyy, milta nayttaa, kun 90 000 hengen kaupunki on pantu rinteessa. Oli melkoinen urakka raahata kaikki meidan kamat (lue: Niinan tavarat), kun edessa oli bussiasemalta lahtien pelkkia portaita, jotka nousi parinkymmenen metrin matkalla 2,5 metria korkeudessa. Taalla tulee muutenki pidettya kivaa korkeanpaikan leiria, kun koko ajan tulee oltua yli 1,5 kilometrin korkeudessa. Monterreyen korkeutta en tieda, mutta Taxco oli noin 1800 metria meren pinnasta ja Meksiko City on kai noin 2200 metrin korkeudessa.

Taxco oli sokkeloisuudessaan kuin venetsia. Erona oli vain se, etta pinta kaikkialla oli kalteva, eli aina mentiin ala- tai ylamakeen. Kylla siella oli sen verran tasaista nakyvissa, etta yksi jalkapallokentta oli voitu rakentaa, mutta auta armias jos vedat pallon vaaralta laidalta ulos, sen saa hakea 50 metria alempaa pusikosta.

Markkinahumussa.

Taxcon oli vallannut valkoiset kuplat ja kuplavolkkarit. Laitetaan niista ehka videota myohemmin..

Maanantai siis kokonaan Taxcossa ja tanaan aamulla bussilla D.F:aan, eli Meksiko Cityyn. Valitsimme hotellin Lonely Planet -oppaasta ja talla kertaa taisi tulla taysi potti! Tyttojen kamppa Montereyssa oli todella siisti ja suihkussakin sai lamminta vetta paineella. Ensimmaisena yona Taxcossa meilla oli yosijana nuhjuinen, mutta toimiva koppi/vessa yhdistelma (noin 16e). Seuraavaksi yoksi siirryimme Lonely Planetin opastamaan hostelliin (25e), jossa oli todella kiva sisapiha, siisti ja tilava huone, mutta lammin vesi jai haaveeksi. Taalla yovymme oikein herrojen tapaan hotellissa (20e yo) ja huone on aivan meidan Sokos/Cumulus tasoa, mutta mika hienointa lamminta vetta tulee paineella, sen kun kahvasta vaantelee - kuin Matinkylassa konsanaan. Hinnat siis per huone, eli henkea kohden tulee asustelu melko halvaksi. Kylla vetaa hymyksi :)

Matkailijat, ja Mexico Cityn paa-aukion katedraali

Cityssa piipahdettiin myos Frida Kahlon museossa Coyocanilla. Blue rules!

Tama talla eraa, sade nayttaa laantuvan. Hasta luego!

t.Tuomo & Niina
(a.k.a. Idle.Legs ja Nina)

Adios Monterrey!

2007-04-03T14:12:00.000-07:00

My exchange studies have now happily ended, and I am on the road in central Mexico. We left Monterrey with Tuomo on Sunday after some serious shopping in the States (again :) and barely fit all our stuff into our bags.

We popped by in the beautiful white silver city of Taxco, and are now sitting in an internet cafe in Mexico City. Our nice little town walk sort of backfired since now its raining like hell.

Future plans are exploring Mexico D.F., continuing to Morelia and Guadalajara as well as experiencing the beach in Puerto Vallarta. I´ll try to keep you as updated as these internet cafes allow me to.

Take care and hasta luego!

Schools out.

2007-03-27T22:35:00.000-07:00

Huomenna pidän viimeisen esitelmän Cross-Cultural Management tunnille, ja sitten loppuu pieni vierailuni EGADE:lla, Latinalaisen amerikan "parhaassa" opinahjossa. Miksi lainausmerkit? noh, organisointi ei ole ehkä aina ollut siitä parhaasta päästä. Tässä pari parasta avautumista viime viikolta:

Eniten on ärsyttänyt noi vitsin lopputyöt. Mulla on siis 4 loppuprojektia eikä yhtään tenttiä. Noh, sinänsä ihan fine, mutta niiden organisointi on ihan p****. Kaksi hyvää esimerkkiä: Case 1. cross cultural management, the subject we all love. Aiheenahan se vois olla tosi kiinnostava, mutta meidän opettaja tekee jotain tutkimusprojetia työllistämistoimenpiteistä lattareissa, joten sen sijaan et tehtäs loppuprojekti liittyen aiheeseen, tutkitaankin chilen työvoimatoimistoja. Eka piti tehä jotain haastatteluja, mutta kun kukaan ei suostunu vastaamaan meidän kyselyyn, niin nyt kirjotetaan 20 sivua tyhjää chilen työllisyystilanteesta ja mahdollisista parannuskeinoista. Argh, turhauttaa tehdä töitä joista ei oo hyötyä itselle, eikä edes opettajalle.

Motivaatiota ei auta että viime keskiviikkona odotin mun hollantilaista työparia 45 minuuttia kun piti tavata klo 9 ja heräsin turhaan vaan juodakseni jonku tunnin kahvia sen kanssa ennen ku voitiin alottaa työskentelyä. Lesson nro 1. Älä herätä Niina turhaan..

Case 2. mun ehkä kiinnostavimman kurssin leadership for sustainable development lopputyön ohjeet annettiin kaks viikkoa sitten. Viikko sitten saatiin yhteystiedot yrityksen omistajaan, ja perjantaina tavattiin se tyyppi. Projekti pitää palauttaa maanantai-aamuna. Talk about scheduling. Koko viikko luultiin ettei nähdä sitä tyyppiä ollenkaan, joten tehtiin projekti keksimällä kaikki jutut netistä ja päästä (pitää tehä joku 5 eri analyysiä kestävästä kehityksestä). Noh, meillä oli pari päivää aikaa vaihtaa kaikkia juttuja, ja tehdä muita projekteja samaan aikaan. Turhauttavaa much.

Tämän lisäksi yhden ryhmätyöni kontribuutio oli että erottelin sanat toisistaan 20 sivun word-dokumentista, kun se kopioitiin PDF:stä ja kaikki sanat menivät yhdeksi mössöksi. Kannati siis käydä 4 vuotta yliopistoa, että voi 2 tuntia painaa Space-näppäintä.

Jotta kaikille jäisi kuitenkin hyvä mieli, tässä pari kuvaa meidän viime viikon panimovierailulta Doing Business in Mexico-kurssin kanssa :)

Panimo on ihan Monterreyn keskustassa, tässä kuvassa päärakennus joka muistuttaa mukavasti Bulevardin WSOY-taloa.

Tässä koko meidän luokka turvavarustuksineen; ylävasemmalta lähtien Cosimo (ITA), Giorgio (ITA), opettaja Ruben Alanis (MEX), Donny (NED)
Keskirivi: Alex (FRA), Marjo, minä, Eeva, Narae (KOR), Florencen poikaystävä (FRA)
Alarivi: Umberton tyttöystävä ja Umberto (ITA), Florence (FRA)

Opittiin esim. miksi tummaa Sol:ia ei myydä muualla kun yhdessä osavaltiossa nimeltä Veracruz. Harmi, se on niin hyvää! Tässä juomassa yhtä ilmaista oluttamme, Carta Blankaa hanasta. Oluen ihmemaa, ja meille tarjotaan Carta Blankaa (vähän kuin lappari suomessa) hanasta!? Itse otin mangomehun..

Pidettiin opettajan kanssa perinteinen baseball-kilpailu. Sepäs olikin hankalaa, ei siihen palloon ihan helposti osukaan! Taisi ottaa poikien itsetunnolle, kun osa ei osunut ollenkaan, ja itse satuin kuin satuinkin hujauttamaan pari palloa. jes.

Tuomo tulee tutustumaan Monterreyihin huomenna illalla, ja sunnuntaina suunnataan tien päälle. Hasta luego!

Mis favoritos: San Miguel de Allende y Guanajato

2007-03-24T10:22:00.000-07:00

Jatkaaksemme joka toisen viikonlopun reissutahtia, kävimme Marjon ja Eevan kanssa viime viikonloppuna San Miguel de Allendessa ja Guanajatossa. Molemmat olivat äärimmäisen kauniita kolonialistisia kaupunkeja, jossa oli kiva tunnelma, hyvät kävelykadut ja paljon loistavia ravintoloita ja kahviloita. Niinkuin Euroopassa konsanaan!

San Miguel de Allenden lempparit: eli päätähuimaavat näkymät, ihanan rauhalliset ja viileät sisäpihat, kukat joka puolella söpöissä pikku ruukuissa (miksei Suomessa ole aina kesä?) ja pienet kadut kuin tehtyjä päivä- ja iltakävelyitä varten.

San Miguel de Allenden aivan uskomaton Parroquia-kirkko, jonka näki melkein kaikkialta kaupungista. Kaunis ulkoa varsinkin iltaisin, mutta sisällä oli taas niitä pelottavia vahapatsaita Jesuksesta ja muista tärkeistä tyypeistä. Kuka nekin on keksinyt?

Kesätytöt poseeraa Rhododendronin (tai siksi mä sitä kutsun) alla. Käytiin myös orkidea puistossa, jossa oli vähän mutta sitäkin kauniimpia orkideoja.

Tässä lounastamassa lounasmenytä johon kuului sipulikeitto, pinaattiriisiä ja kasvismuhennosta sekä runsas salaatti, ja maailman paras porkkanakakku. Kaikki tämä 6e, mums!

Muutenkin syötiin kyllä napamme täyteen, varsinkin San Miguel de Allendessa; juustokakkuja, pinaattilasagnea, punaviiniä, virkistävät aamujugurtit, hedelmiä kadulta niin että napa raikaa jne. Kyllä ruoka sitten on vaan niin tärkeää!

San Miguelissä vietimme siis torstai-iltapäivän ja perjantai aamupäivän, ja jouduimme surumielin luopumaan maailman parhaasta ja mukavammasta hostellista, joka oli vielä halpakin. Kyllä niitä helmiä mahtuu sikojen joukkoon, tai jotain sinne päin...

Guanajato taas on aktiivinen opiskelijakaupunki, olisipa meilläkin sinne vaihtopaikkoja! Ylhäällä on näkymä kirkon edessä olevalta aukiolta, jossa istuskeltiin pari iltaa, ja oikealla valokuva näköalapaikalta. Kuten näette, täällä on kyllä vuoria ihan jokapaikassa, ja hapenottokyky on varmasti parantunut, kun minimikorkeudet on jotain 1800m luokkaa..

Alhaalla taas näkyy Guanajaton yliopisto (beats ours..) ja ah, niin ihanat pinkit talot. Voi kun mullakin olisi pinkki talo tuolla jossain seassa.

Guanajatossa käytiin myös muumiomuseossa, jossa oli vauvamuumio ja muuta ällöä. Muumiot on siis kaivettu paikalliselta hautuumaalta kun sieltä loppuu tila.. hmm... Toinen outo asia Guanajatossa on maan alla menevät tunnelit missä kaikki autot kulkevat, joten kadut ovat käytännössä pyhitetty jalankulkijoille, loistavaa ympäristösuunnittelua!

Pääkävelykadulla ja puistossa oli vilinää, koska meksikolaisilla oli pitkä viikonloppu, ja tottakai kaikki halus lähteä meidän kanssa Guanajatoon..

One french balcony for me, please!

Vanhan kaupungin puolella huhutaan että tämän kapean kadun molemmilla puolilla on asunut rakastavaiset, jotka olivat eri yhteiskuntaluokista. Onneksi katu on niin kaposa, että pystyivät pussailemaan salaa! Legendan mukaan kadulla kulkiessa pitää myös suudella poika/tyttöystävää kolmannella portaalla, tai muuten tulee seitsemän vuoden epäonni, en uskaltanut kokeilla... Huomatkaa myös pari güeritaa kaikkien meksikolaisten joukossa.

Taas kerran siis oikein rentouttava viikonloppu. Tack o hej, leverpastej tältä erää! Lisää kuulumisia sit kun nää kaikki loputtomat loppuprojektit on pulkassa, ja kun loma ens keskiviiikona alkaa!

Kesätöiden kohdalla kuulostaa aina yhtä huonolta kuin ennenkin, joten jos jollakulla on jotain vinkkejä, niin tännepäin vain! Pitää näin blogin kautta välittää terkut, kun ei pääse Raflassa valittelemaan :)

Weird things top10

2007-03-14T20:52:00.000-07:00

I acknowledge that everything we Finns do (like salmiakki) is not normal, but these are the things I find weird in Mexico (sorry Kata, copied the idea from you :)

1. Michelada and chelada

These are very popular drinks in Mexico. They consist of beer mixed with lime juice and tabasco. When you try them the first time you feel like a Mexican tasting Salmiakki, but I guess the one with just lime juice and beer is ok. Not good, but ok.

2. Automatic bathrooms

How about toilets that flush automatically right after you get up from the seat? Quite handy I say, and you actually start feeling annoyed in toilets you have to flush yourself. Making everyday life easier..

3. MSN Messenger

As well as Google-talk, skype and other instant message programmes. They are everywhere, all the time. You take your laptop to the lectures and open messenger, just to check who is online, and puf, half of the lesson has passed by. Everyone uses it, the students, the assistants and even our Doing business in mexico professor had a window pop up doing his presentation saying "Que onda?".

4. The brands of LaLa and Bimbo

Can you guess what products these are? I guess your first thought would not be milk and bread products respectively. Our teacher told us that Bimbo had some trouble exporting with their own brand; wonder why? Well, both of them are really big Mexican companies, and sponsor the Tec soccer team. The text BIMBO is quite amusing on the purple shirts.

5. Salud

For a Finn coming from a quite individualist culture, it's always quite weird when someone sneezes in e.g. class and all your classmates including the professor says Salud. I mean everyone. I really try hard not to sneeze in order not to interrupt the lesson.

6. The 2nd class movies on busses

If you take a night bus, or basically any long distance bus, they will play movies on it. We have seen some good ones (or the start of them) but mainly they are just horrible second class Hollywood movies. Really bad ones, much worse than Dum and Dummer or any of that type. Sometimes you just wish you could throw out the TV from the bus, since no one even watches them!

7. Beer buying policy

You can buy beer in Monterrey in any 7Eleven, or other convenient stores, pretty much around the clock, but no beer after 6pm on Sundays. What? That sounds as patronising as in Finland. I guess it's to cut consumption right before the school week starts.

8. Beans in all food

All Mexican dishes come with beans. Tacos, meat, eggs for breakfast, even fish. So you can have your fried fish with beans and a tortilla. Hmm... By the way, did you know that the average Mexican eats 12 tortillas (these thin flour breads) per day. That's a lot of tortillas. Then again the Finns beat them by far in coffee and icecream!

9. VIP movie theatres

This might be in just Monterrey, but you can go see a movie in a VIP movie theater. Here you have the biggest arm chairs that you can lean back with (if you know how to work the chair). During the movie you can order food or drinks from waiters that tour the movie theater. And here I was thinking that just popcorn would be enough.

10. Radio phones

The 2nd richest man in the world, and richest in Mexico owns the TELCEL company that provides nearly all SIM-cards for cellphones. Since its a monopoly, the prices here are quite high compared to the local price level. Instead of using anti-monopoly laws, the Mexicans have different kinds of phones with which they can use either the normal phone or speak through radio networks. This costs only 20dollars per month. There is always a funny beep-beep sound and then people start speaking in the cellphone, but like they were speaking on a radiophone. Odd..

I'll be offline again for the weekend. We are heading off to Guanajato and San Miguel de Allende for the weekend. Cuidanse!

Who is the 1000th visiter?

2007-03-12T14:15:00.000-07:00

I just checked my site meter at the bottom of the page, and we are getting close to the magical 1000th page visit limit.

So I am putting up a small competition: Sign your name in the comments, and for the one who hits the 1000th visit, there will be a small surprise :) You can only sign your name once though.

At the same time it would be nice to know who is reading the blog. And while your signing, don't forget to let me know how you are!

Hyvää naistenpäivää!

2007-03-08T08:36:00.000-08:00

Vaikka ystävänpäivä oli täällä suuri haloo (miljoona ruusua, ilmapalloa ja kaikkea muuta kornia), niin naistenpäivään ei niinkään kiinnitetä huomiota. What can you expect from the country of machismo. Jotain piti kuitenkin keksiä, joten juhlimme päivää shoppailumatkalla Jenkkeihin!

Auton vuokraaminen jäi vähän viimetinkaan, mutta vähän ennen ysiä edellisenä iltana köröttelimme Monterreyn keskustasta kotiin. Hyvinhän me löydettiin :) Aamulla oli lähtö 6.30 kohti jenkkien McAllen kaupunkia, jossa ei oo mitään muuta nähtävää kun ostari. Made for us!

Sebastian uskaltautui meidän matkaan shoppailemaan, mutta koska ajokortti unohtui kotiin, tytöt ajoivat edes takaisin yhteensä 500km Sebastianin nukkuessa...

Matkan varrella oli "ei niin viihtyisä" teollisuusalue savupilvineen. Näkyvyys oli motarilla joku 100m.

Olimme jo joskus 10.30 Reynosassa eli McAllenin meksikolaisessa naapurikaupungissa. Saimme silti pari tuntia vietettyä etsien paikkaa jossa piti rekisteröidä meksikolaisauto että sen saisi viedä jenkkeihin. Kiitos meksikolaisen byrokratian, ja huonojen ohjeiden, emme koskaan löytäneet autorekisteröintipaikkaa, mutta saimme omat viisumimme leimattua (tulee satikutia palatessa jos niitä ei leimaa), ja Alex sai turistiviisumin, että voi jäädä maahan myös maaliskuun jälkeen. Ranskalaiset oli siis antanut Alexille opiskelijaviisumin 31.3 asti, kun kokeet loppuvat 30.3. How generous.

Oli hieman vaikeuksia löytää itse rajalle, koska ohjeet olivat aika huonot. Tämän kyltin kohdalla piti kääntyä vasemmalle, siksi siis tuo suoraan nuoli sutattu teipillä..

Es obligatorio usar el cinturón de seguridad, eli vyöt kiinni ja menoks!

Rajalla jonossa vierähtikin sitten yli 1.5h. Ensin jonotimme autojonossa (ihanaa manuaalivaihteilla varsinkin kun meidän jono tyssäs ja piti vaihtaa viereiseen jonoon jonku machcomiehen eteen), ja sitten USA:n imigraatiossa.

Kun vihdoin pääsimme McAllenin La Plaza Mall-ostoskeskukseen, oli tiedossa nopea hamppariateria. Maassa maan tavalla, kuten Alex näyttää :)

Shoppailuun oli aikaa ruhtinaalliset 3h, joten tuollaista tehoshoppausta en ole koskaan ennen harrastanut. Yhtään dollaria ei jäänyt yli, ja matkaan tarttui aimo kasa vaatteita kesää varten. Kaikenkaikkiaan koko porukan kesken ostimme yhdet aurinkolasit, 3 laukkua, paljon paitoja, paljon housuja, kengät jne. jne. Varsinkin esim. GAP oli todella halpa Suomeen verrattuna.

Tässä saldo: 5 housut, 4 toppia, mekko, bikinit, sukat ja alusvaatteet. Ihan kuin rahaa laittais pankkiin!

Lähdimme paluumatkalle klo 17.30, koska auto piti palauttaa klo 21. Meksikon rajan ylitys oli ihan ihmeellinen, ei tarvinnut edes passia näyttää. Onneksi tajusimme palautta USA:n viisumin vihreät laput, sillä muuten ei ois ollu paluuta Jenkkeihin vähään aikaan. Alex kävi viemässä kaikkien meidän laput juoksujalkaa, ja sai poikkeusluvalla ylittää rajan uudestaan palauttaakseen laput. On kyllä ihmeellistä miten ohjeistus on niin huonoa tuolla rajalla, mutta ehkä suurin osa ihmisistä kulkee siitä niin usein ettei ohjeita tarvitse..

Auto palautettiin tasan 20.55. (Just in time siis) ja kotona ei riittänyt energiaa muuhun kuin sipulikeittoon ja nukkumaanmenoon. Katsotaan jos tuonne ehtisi piipahtaa uudestaan myöhemminkin, sen verta jäi Guess:in ja Abercrombie&Fitch:in liikkeet kaivelemaan...

Viikko tunnin jäljessä

2007-03-06T19:13:00.000-08:00

(Jos haluaa katsoa missä mestat on , niin kannattaa jo tässä vaiheessa kaivaa esiin aikaisemmin postaamani Meksikon kartta, sijaitsemme tämän tarinan ajan länsirannikolla, ja siirrymme siitä koiliseen.)

Mitä saa kun istuu 15h bussissa, ja kulkee Sierra Madren vuoriston yli eri aikavyöhykkeeseen tuntia taaemmas? Mahtavan loman tietty!

Lähdettiin Eevan ja Marjon kanssa koulua pakoon sunnuntai-iltana. Kyllä, äiti, en ikinä tekisi sitä Suomessa, mutta sitä se vaihto teettää! Tässä pieni kuvakertomus reissusta:

Saavuttiin Mazatlaniin 15h bussimatkan jälkeen, heitettiin kamat hotlalle ja lähdettiin kiertämään kaupunkia. Iloiset tytöt naureskelevat kun muut istuvat luennolla Monterreyssä.

Päästiin rannalle, nähtiin pelikaaneja, ja nautittiin paikallista olutta nimeltä Pacifico. Huom. elintärkeä matkavaruste; aurinkovoide!

Mazatlanin rannalta oli komeat näkymät Tyynelle valtamerelle. Käveltiin koko iltapäivä rantaviivaa pitkin nauttien auringosta.

Tiistaina otettiin botski viereiselle pienelle saarelle, tavoitteena löytää hiljainen ranta. Noh, olihan ne amerikkalaiset löytänyt sinnekin, ja kälkättivät kovaäänisinä vieressä. Mitäs muuta voit, kun todistella kaikille ettet itse ole gringa, vaan eurooppalainen.

On se biitsielämä vaan niin mukavaa, käppäiltiin rannalla etsien simpukankuoria ja ihastellen palmuja. Lounaaksi tietysti herkulliset valkosipulikalat, jotta tuoksuttiin hyvältä koko ilta.

What can I say?

Auringonlaskukin nähtiin, aurinko oli alhaalla ihan hujauksessa.

Hotellivalintamme tällä reissulla oli niin kuin aina: Lonely Planetista vaan halvin. Noh, halvin ei aina ole paras, mutta ainakaan ei maksettu turhasta :) Onneksi oli omat lakanat mukana, niin sai hyvin unen päästä kiinni. Eeva ja minä matkalla unten maille.

Mazatlanin saldo oli siis aurinkoa, hyvät ruuat, ja vieläkin suurempi jenkkivierastus. Ei tarvitse ehkä toista kertaa lähteä rantakohteisiin missä tietää että amerikkalaiset viihtyy, paitsi tietty Cancun. Mazatlanista siirryttiin Los Mochisiin odottamaan täydennystä joukkoihin. Alexin ja Sebastianin saavuttua napattiin bussi El Fuerteen ja vietettiin yö erittäin viihtyisässä hostellissa, ennen junaa aamulla Creeliä kohti.

Ostettiin Eevan kanssa Mazatlanista samanlaiset hupparit: tässä siskokset kuin ilvekset El Fuertessä aamulla matkalla junaan.

Tässä näkyy junan reitti (kannattaa klikata kuvaa että sen saa suuremmaksi). Hypättiin siis El Fuertestä kyytiin kymmenen aikaan ja saavuttiin Creeliin klo 18. Matkan varrella noustiin 2km vuoristoon (näkyy korkeuskäyrästä), ja nähtiin aivan mahtavia maisemia. Viihdyttävämpi reissu kun Helsinki-Ylivieska :)

Tässä matkaseuramme: Sebastian, Marjo, Alex ja Eeva. Toisen luokan juna oli todella siisti, mitä nyt konnari katsoi DVD:tä koneeltaan, oli kait nähny maisemat liian monta kertaa.

Junassa pystyi kurkkimaan ikkunoista ulos, hui! Ensin maisema oli pelkkää erämaata, mutta junan noustessa vuoristoon näimme kanjoneita, järviä, havumetsää, ja liian monta tunnelia.

Kauneinta oli mielestäni nämä erämaassa kukkivat pinkit kukat. Kuvitelkaa, pelkkää kaktusta ja kuivunutta ruohoa, ja väliin näitä puita. Wau.

Creelissä majoituimme pieneen kotoisaan mökkiin, jossa oli onneksi lämmitys, koska lämpötila saattoi laskea yöllä -10C. Illat menivät syödessä ja korttipelien parissa.

Creelissä lähdettiin hostelli-isännän kyydillä käymään katsomassa La Bufan maisemia. Matkalla oli Ararake (vai olikohan se Arakere) järvi, joka näytti mielestäni ihan suomalaiselta saaristomaisemalta! Se on tekojärvi, joka alunperin on rakennettu Creeliin makeanveden varastoksi, mutta sitä ei kait ole koskaan tarvittu.

Reippaat turistit jaksoivat melkein 8h autossa, onneksi saatiin jaloitella aina välissä, ja maisemat olivat kyllä sen arvoiset!

Niina ja maisemat La Bufalta. Felt like I was on top of the world.

Iloiset 4 blondia taas reissun päällä.

(Joku muuten erehtyi sanomaan että on kiva kun mulla on paljon kuvia, joten täältä näitä pesee. Jos haluatte vähemmän, niin kommenttia vaan tulemaan :P)

Meidän innoittamana italialaiset Cosimo, Giorgio ja Gina sekä saksalainen Sabine seurasivat perässämme Creeliin ja vietimme heidän kanssa iltaa baarissa ihanan takkatulen ääressä. Ihan kuin after-skissä konsanaan, ilman niitä kamalia monoja.

Creelissä elävien toimeentulo perustuu turismiin sekä Suomessa niin tuttuun metsäteollisuuteen. Männyt ovat kuulemma erittäin laadukkaita täällä päin maailmaa. Creelin ympäristössä elävät myös Tarahumara-intiaanit, joita näkyi kaduilla myymässä käsitöitään. 40% intiaaneista ei ole mitään tuloja, joten he elävät aika alkeellisissa oloissa. Meksikon valtio kuulemma tukee heitä aika paljon, mutta silti liepeissä oli aina joku suklaasilmäinen lapsi pyytämässä 10pesoa. Annoin yhdelle Miguel-nimiselle pojalle lantin, ja kun lapsi pyyhälsi menemään piti huutaa perään perinteiset: "Miten sanotaan kun saadaan jotain".. Söpö "Gracias" sieltä tuli kiitokseksi.

Vikana päivänä Creelissä napattiin pyörät, kun oltiin jo väsyneitä autossa istumiseen (yli 30h tuntia bussissa/junassa yhteensä reissun aikana). Käytiin katsomassa hassuja kivimuodostumia: tässä taustalla herkkusienet, eli Valley of the Mushrooms.

Tässä taasen Valley of the Frogs. Luonto oli muovannut myös elfantin, kilpikonnan, "hedelmällisyyden symboleja" eli juuri niitä, miesten kasvoja ja King-Kongin. Osa muodostelmista oli kyllä katsojan silmissä.

Reippailu on kivaa! Tuli kyllä kuuma, koska autiomaalle tyypillisesti aamulla lähtiessä oli kylmä, ja kun aurinko nousi niin hiki tuli pintaan.

Luontointoilijoille suosittelen kyllä Creeliä lämpimästi, siellä oli tarjolla kuumia lähteitä, vesiputouksia, hyviä kävelyreittejä ja mahtavia maisemia. Joskus toiste pitää palata paremmalla ajalla.

Creelistä siirryimme Chihuahuaan (kyllä, ne koirat on saanu nimensä kaupungin mukaan) josta onneksi lensimme kotiin. Tämän reissun jälkeen 12h paluubussi Monterreyihin olisi ollut vähän liikaa...

Tässä kuva meidän "ei niin huippu" hostellista Chihuahuassa. Vessan rikkinäisestä ikkunasta näki kauniin katedraalin.

Lisää kuvia ja tarinoita löytyy jällen kerran Eevan ja Alexin blogeista, mukava lueskella toisten juttuja samasta matkasta mutta eri näkökulmasta :) Torstaina sitten shoppailumatkalle jenkkeihin, katsotaan riittääkö Suomessa vaihtamani dollarit...

My phone is working!

2007-03-04T19:47:00.000-08:00

I've been trying to get my Finnish phone to work here since I arrived in Mexico two months ago. Finally after changing operator, a couple of phone calls and a FedEx package later my Finnish number works here, so I can send and receive messages.

So dig out my same old phone number, and let me know how you are with an SMS!

p.s. just arrived from the mazatlan+copper canyon trip, I'll put some pictures and stories tomorrow. now off to do homework..

Meksikon pikajuna

2007-02-24T12:39:00.000-08:00

Koulu alkoikin jo kyllästyttää, joten ensiviikolla kapinoidaan ja lähdetään Eevan ja Marjon kanssa koko viikoksi lomalle! Sitten jaksaa taas 4 viimestä viikkoa tsempata luennoilla.

Kohteina on luultavimmin Mazatlan, ja keskiviikosta eteenpäin juna Kuparikanjonin (Barranca del Cobre) läpi aina Los Mochis:ista Chihuahuaan. (Täällä on muuten kaupunki nimeltä Tabascokin :)

Päästäksemme tunnelmaan hain netistä Meksikon pikajunan sanat, olemmehan menossa samaiseen junaan. Lukekaapa huviksenne kaikki sanat, enpä ole koskaan kuullut koko versiota. Quite entertaining!

Hasta luego!

Reino Helismaa: Meksikon pikajuna

Pikajuna Meksikon
Halki kiitää, yö jo on,
Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.
Haukku kuuluu kojootin,
Häipyy meluun veturin,
Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää.
Ensiluokan vaunussa
Uninen on tunnelma,
Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat.
Silloin vauhti hiljenee
Ja melkein pysähtyy
Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa,
Vaunun ovi aukeaa,
Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa:
Pikku-Pete, Iso-Pat,
Gangstereita molemmat,
Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa.
"Kädet ylös, gentlemen!",
Huutaa käskyn terävän
Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee.
"Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee,
Kuula sille, joka kenkkuilee."

Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi,
Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein,
Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot,
Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein.
Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää.
Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan:
"Miehet lyödään tainnoksiin, mutt' naiset viedään pois
Lempimättä en nyt olla vois."

Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi
Kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa:
"Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin
Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa."
Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta,
Hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Señores,
Meille tehkää mitä vain mutt' naiset säästäkää,
Muuten teistä kehno muisto jää."

Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus.
Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa.
Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias
Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa.
Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien
Hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan:
"Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee,
Me tehdään niin kuin rosvot määräilee."

Vanhapiika hypähtää Patin kaulaan, siihen jää,
Vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois.
Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä,
Eikä Patin vastustelu estää niitä vois.
Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu,
Vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I love you."
Matkustajat tuijottavat silmät selällään,
Kuinka kaikki oikein päättyykään.

Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat
Tulisia ovat, niistä hehkuu lemmenlies.
Kiljuu rosvo: "Kuulkaas Miss, minä olen naimisiss'
Ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies.
Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa."
Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa,
Junavaunun ovesta hän säntää pakoon, jees,
Muttei pääse metriäkään ees.

Ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljännyt,
Pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee.
Vapauden takaisin, Iso-Pat sai tietenkin,
Vuorostansa apua jo Pete huutelee.
Vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän
Solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän.
Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan
Kun ei Pete pysty loistamaan.

Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu.
Peten leukaan täräyttää suoran oikean.
Untenmailla otsa hiess' siinä uinuu pikkumies.
Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan,
Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen
Vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen
Tuomari nyt laskea lukujaan kai sais,
Ennen kuin Pat siitä virkoais.

Hei me leivotaan!

2007-02-22T12:34:00.000-08:00

Lempiasiani Suomessa helmikuussa on kaikki kausiluontoiset leivonnaiset, jotka ilmestyy kauppoihin vaan pariksi päiväksi. Päätettiin siis yhteistoimin kunnioittaa sekä Runebergin päivää helmikuun alussa, ja tänään laskiaista leipomalla :)

Runebergin torttuja leipoessa käytiin läpi perus Suomen historiaa, kuten esim. kuka Runeberg oli (Suomen kansallisruonoilija), ja että Elias Lönnroth kokosi Kalevalan. Kansalliskirjailija on toki Kivi. Suomi maailmankartalle!

Oli muuten hyviä torttuja kun kostutettiin vähän rommilla, ranskalasikämppis Alexin lemppari so far. Lupasin viedä hänet kesällä Porvooseen maistamaan kunnon torttusia.

Hiiva on täällä vähän erilaista, ja meillä on tapana yliannostella sitä.. Onneksi sentään löysin kaupasta hiivaa, selitin innoissani meksikolaiselle kauppasedälle: "se juttu mitä pistetään kakkuihin, ja pistetään uuniin ja se nousee..". Ymmärsi se :)

Korvapuusteja on kiva leipoa, vaikka kaasu-uunilla tulos onkin vähän erilainen. Ja ollaan niin kekseliäitä ku viinipulloa voi käyttää kaulimena, ja jopa tehtiin voipaperista tuollainen leipomisalusta :P Voitte muuten kuvitella että keittiössä oli kuuma!

Huomenna aamiaiseksi laskiaispullia, tietty hillon ja kerman kanssa, nam!

Tiesittekö muuten että kaasuliedellä voi grillata marshmallowseja? Kätevää.

Ja lopuksi vielä näytille meidän viikon hedelmäannos neljään pekkaan. Voi sitä vitamiinien määrää... Ainiin, tuosta puuttuu vielä banaanit, ja guyava, ja mango. Hyvää on!

When four girls visited Zacatecas and Real de Catorce

2007-02-20T16:07:00.000-08:00

We had the best weekend trip! The 4 rubias (four blonds as we are known here) packed their bags on Wednesday night and hopped on a night bus to Zacatecas, around 5 hours south from Monterrey. Well it can also be around 7 hours from Monterrey, depending on which bus company you take :)

Happy girls heading to a night in the bus. We had packed all necessary equipment, such as inflatable pillows and blankets.

When arriving to Zacatecas on Thursday morning, we checked into another dirty-cheap (not dirty, but cheap) hostel, and headed into town. Zacatecas is known for its silver (we bought a lot of that) as well as its very cosy down-town area. There are "only" half a million inhabitants, of which almost one in ten are students.

A picture from our hostel roof terrace, behind you can see the Zacatecas cathedral. If you still don't know us, its Marjo, me and Alex from the left.

We took a cable-car up to one of the hills surrounding Zacatecas, and the view was magnificQent! You could see the whole town in the middle of desert. I mean after the town borders, there was nothing for hundreds of kilometres.

The city had a very European feeling to it, and had quite nice parks. Here we are enjoying the sun in one of them. (Naturally we got burnt during the day, since "it was too cold for sun-lotion".)

Windyyyyyy! The weather was really perfect during daytime, sunny but cool. In the evening it would have been chilly in the room, if we would not have packed our hairdryer. God, I love that hairdryer!

As Zacatecas is in the middle of the desert, there are a lot of cactuses, so we decided to carve our names on one. My name is there as well, but Eeva didn't fit it on the picture :P

Huipulla tuulee.. We were fooling around with our cameras at the top of Cerro de la Bufa, mainly cause we had slept very little the previous night..

As I said, we did not get tired of looking at the view in the city, it was magnificent!

We took a ride in to the Eden mine, an old silver mine where you could walk from one end of the mine to the other. We were really deep: 200 m under the top of the mountain. The conditions where mine workers had worked there around 100 years ago where horrible, long work days and dangerous conditions. Lucky we had the helmets..

Four happy girls in the park and the sun shining. Alex and Eeva bought their hats from Zacatecas, almost all the men there were wearing cowboy hats.

There were many pretty churches in Zacatecas, I especially liked this one since it was completely white inside.

The "we are about to be a famous girl-band" picture.

After enjoying the food and sights in Zacatecas, we moved on to Real de Catorce. The two towns are really quite close to each other, but it took us 10 hours on the bus to change place.

Real de Catorce is a "ghost-town" with 1500 inhabitants, really small on a Mexican scale. The people there only live on tourism. This is the town where the Mexican with Pitt and Robers was filmed. Basically the town was 4 blocks time 4 blocks, you could walk around it in 15 mins.

We took a horse ride to an old silver mine up on a hill next to Real. It was my first time to ride a horse alone, on cobbled alleys up a mountain. Not an easy task I must say, but the view was splendid! Here we are Marjo, Alex me and the guide on a donkey=burrito.

My white horse was called Conejo. I was allright until the horses started going into trot, and even galloping. I don't think I've ever been that scared in my life. The rest of the riding trip my horse went after the guide's horse, so that I could hold on with two hands :)

We did another riding trip on Sunday morning to another hill by Real. From the top you could not see anything but desert and hills, it was great!

At the top of the mountain, there was a ritual place for Huichol indians. Apparently some still go there to do offerings when they have holidays.

Although the sights were great, I think the best part of the holiday was again: the food. We had great homemade fettucini, excellent enchiladas, good breakfasts with eggs and gorditas, crepes, and so much more.

Actually, the one night we spent in Real de Catorce was quite scary. We were in our hostel room, ready to go to sleep when there was some huge bangin on the roof. We didn't really feel like checking what was going on, but there was a lot of noise. A while later there were some noises outside our door, so that it seemed like someone would come in any minute. We never found out what it was, but one night definitely was enough for me..

During our four day trip we ended up with over 500 pictures. To see some more, check Alex's and Eeva's blogs from my links.

Well, no we are back at home and back to reality. Wish there was no school, and only time to travel..

Sporttista menoa

2007-02-14T15:31:00.000-08:00

Ei täällä Monterreyssä vain syödä herkullisia tacoja ja harrasteta penkkiurheilua, vaan urheillaan! TEC:illä on loistavat urheilumahdollisuudet aina uimisesta ja koriksesta aina miekkailuun. Tähän mennessä olen käynyt testailemassa vain Taebo-aerobic thaiboxin sekoitusta, pilatesta sekä Zumba-tanssituntia, joka onkin tätänykyä lempparini.

Tunnin aikana tanssitaan merengue:tä, salsaa, cha-cha:ta, cumbaa ja monia muita tansseja. Viime viikolla olin puolirampa koko viikon lopputunnin jalkakyykkysarjojen jälkeen, mutta tällä viikolla oli onneksi vain vatsalihasliikkeitä.

Ja miksi kaikki tämä? Jotta saisin yleiskunnon riittävälle tasolle että voisi kiivetä Cerro de la Silla vuorelle. Se on siis se iso satulan näköinen vuori joka näkyy usein kuvien taustalla. Käytiin pari viikkoa sitten harjoittelemassa Chipinquen luonnonpuistossa, kiivettiin noin 1h ylös ja saman verran alas. Mukavaa oli!

Ylhäällä oli mukavaa syödä eväitä. Mukana vasemmalta lähtien Guillermo, Mike, Alexandra, Eeva ja Marjo.

Chipinquen vuori on aika lähellä EGADE:a, eli San Pedron kunnassa. Melkein kaikkien talojen pihassa oli uima-allas..

Matka alas oli liukas!

Iloiset ja onnelliset vuoren valloittajat matkalla syömään tacoja!

Tänään illalla lähdetään Zacatecasin hopeakaupunkiin viikonlopuksi. Matkalla takaisin piipahdetaan Real de Catorce:n aavekaupungissa. Hasta la vista läksyt, bienvenido loma!

Byrokratiaa, final cut

2007-02-08T12:26:00.000-08:00

Meksikossa on sellainen asia kun opiskelijaviisumi. Itse viisumin voi hakea suuremmitta suruitta Suomen Meksikon suurlähetystöstä ilmaiseksi. Meksikon päässä viisumin rekisteröinti onkin vähän hankalampi..

Aloitettiin koko homma to 11. tammikuuta, jolloin käytettiin kokonainen päivä että saatiin kasaan noin 50 eri paperia kopioineen viisumia varten. (kts. Eevan blogi, siellä on kuva kaikista papereista). Mukana oli mm. kopio vuokranantajan henkilöllisyystodistuksesta, motivaatiokirje, ja pari lomaketta printattuna "lailliselle" pitkulaiselle paperille, just to mention a few.

Kasa papereita piti palauttaa nätissä keltaisessa kansiossa viisumitoimistoon, ja sitten vaan toivoa parasta.

Tänään käytiin toista kertaa ahdistelemassa immigraation tätejä ja setiä, kyllä ne meidät 4 vaaleaa tyttöä jo alkavat tunteakin. Marjon ja Alexin viisumit olivat valmiit, mutta Eevan ja mun vielä "työn alla". Venailtuamme pari tuntia, ja kyseltyämme uudestaan pariin otteeseen, mun viisumi valmistui, mutta Eevan jäi vielä talteen.

Olen nyt siis virallisesti opiskelija Meksikossa, ja pääsen lähtemään maasta, jos niin haluan! Ihmeellisintä on, että kaikkien kauhutarinoiden jälkeen tapauksista jotka eivät vielä 5kk jälkeen kotiin lähtiessäänkään ole saaneet viisumia, minulla rekisteröinnissä kesti ruhtinaalliset 23 päivää. Asiaan ehkä vaikutti että itku silmässä vakuutettiin ettemme saa Suomesta apurahoja, ellei meillä ole viisumi rekisteröity.. :P

Ja hyvät uutiset jatkuu: Täällä on vihdoin taas lämmin! Aurinko paistaa, ja sängyt on siirretty omiin huoneisiin, takaisin arkeen siis.

Tervemenoa 7-osainen yöpaita ja neljän sängyn yhteismajoitus!

Tervetuloa släbärit ilman villasukkia!

Nyt terdelle tekemään kouluhommia. Que calor! oo-ee-oo, que calor, tengo yo!

Veracruz y las gueritas

2007-02-05T14:54:00.000-08:00

Veracruz: tuo herkullisen kahvin ja taivaallisten aamiaisten kehto!

Vietimme siis pitkän viikonlopun Veracruzissa, Meksikon kartalta voitte vilasta, löytyy kaakkois-Meksikosta Meksikonlahden rannalta. Halpalentoyhtiö Viva Aerobus kannatti meidän mukavasti edes ja takaisin, tietty kohtuuhintaan : )

Veracruz oli symppiskaupunki, mutta eniten meitä ilahdutti lämpö. Nukuttiin vaivatta ikkunat auki, meidän syntisen halvassa hotellissa. Kolmen hengen huone oli neljälle yölle yhteensä 90€!

Matkaseurana muut güerat: Eeva ja Marjo

Ensimmäisenä päivänä käveltiin rantaa pitkin kilometrikaupalla. Kun keskustan satama-alueelta pääsi ulos, oli näkymänä pelkkää merta!

Veracruz on edelleen aktiivinen satamakaupunki, ja sieltä löytyy myös Meksikon kansallisen öljy-yhtiön PEMEX:in päämaja.

Viehättävällä rantabulevardilla oli säpinää iltaisin, ja päivällä esiintyi joku paikallinen meritorvisoittokunta.

Veracruzista löytyy myös hieno akvaario, jossa käytiin ihailemassa ja kauhistelemassa mm. haikaloja ja kilppareita.

Tämä aukio viereisessä kylässä Boca del Riossa oli ehdottomasti paras: suihkulähteiden äärellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin kun taustalla soi hyvä salsa-musa.

Yksi päivä meni ihan vaan rannalla maatessa (vaikkei aurinko täysillä paistanutkaan) ja shoppaillessa. Rentouttavaa!

Viimeisenä päivänä lähdettiin bussilla seikkailemaan Veracruzista pohjoiseen. Oltiin aikamoinen näky bussissa, kun kaikki muut oli meksikolaisia.

Päädyttiin vanhoille intiaaniraunioille Cempoalaan (tunnettu myös Zembalona). Näitä inkkareita vastaan Cortéz taisteli kun saapui ekana espanjalaisena Meksikoon.
Camouflage..

Raunioiden jälkeen päädyttiin lounaalle Antiguaan, missä on kuulemma Meksikon(jollei jopa Pohjois-Amerikain) ensimmäinen kirkko.

Ja tässä Cortésin ensimmäisen talon rauniot..

Viikonlopun menu oli meripainotteinen, yllä näkyy kalaa a'la Veracruzana (sipuleita, tomaatteja ja oliiveja), jonka lisäksi syötiin myös kalaa valkosipulivoissa, ja tietty jättikatkiksia. Mutta kieltämättä oikein lihaisat tacot maistuivat aina välillä!

Musiikkia kuului joka lähtöön, sillä kaupunki oli täynnä katusoittajia, ja joka ilta jollain torilla oli danzón-tanssit. Käytiin syömässä tanssipaikan vieressä olevassa ravintolassa, eikä meinattu päästä eroon vanhasta papasta joka olisi halunnut opettaa meitä tanssimaan.

Saldona siis lepoa, ruokaa ja musiikkia, loistoloma!

Veracruz is warm!

2007-02-01T17:04:00.000-08:00

Just a quick note from Veracruz city where we are at the moment for a couple of days on holiday.

It´s warm here! we slept in a warm room! its warm in the streets! you can imagine the joy :)

And the food is good here.. Well, more pics and feelings when i get back, now we are off to change for dinner.

I`ll be back in Monterrey on Sunday, until then, adios amigos!

Niina

Far Far West

2007-01-26T12:47:00.000-08:00

Tämä post tulee pari päivää myöhässä siitä syystä että turhauduin Blogpostin tapaan käsitellä kuvia; ois pitäny itse pistää nettisivut pystyy..

Viime torstaina Alexin ystävä Guillermo kutsui meidät eilen paikalliseen Rodeobaariin nimeltä Far West. Olimme kuulleet hurjia tarinoita paikasta, mutta emme aavistaneetkaan mitä kaikkea oli tiedossa..

Kutsuimme ensin "escort"-pojat illalliselle, tarjolla oli tacoja (eli tortilloja suomeksi) eurooppalaisittain. Pieni keittiömmekin lämpeni väkimäärästä!

Kämppistytöt valmiina illanviettoon: Marjo, minä, Alex ja Eeva.

Meitä oli reilun kokoinen vaihtariporukka liikkeellä Far Westissä, vasemmalta Gina (Napoli), Marjo, Ryan (Alabama), Alex ja alhaalla saksalainen Sabine.

Keskellä on ystäväni Fernando, ylhäällä cowboy-hatussa taas Alexin Ranskassa tapaama ystävä Guillermo joka kyyditsi meidät Far Westiin ja takaisin.

I'm a Cowboy babe! Guillermo oli ainoa jolla oli cowboy hattu, joten toki kaikkien piti saada vuorotellen kokeilla sitä : ) Keskellä siis Marjo ja oikealla Alex.

Far West on siis kaupungin laitamilla oleva rodeobaari, joka on ainakin kolmen urheiluhallin kokoinen. Yhdessä hallissa oli rodeshow, toisessa tansiittiin ja kolmannen puolella pystyi kokeilemaan sähköhärkää. Saavuimme juuri sopivaan aikaan nähdäksemme rodeo-show:n lopun:

Show:n lomassa yleisöä viihdyttivät nämä rodeo-pellet, jotka mielellään myös poseerasivat!

Rodeo-härät olivat villimpiä kuin koskaan, ei niiden kyydissä pysynyt kukaan kauempaa kuin puoli minuuttia. Yksi mies meinasi jäädä alle, mutta onneksi oli aina kaveri pelastamassa härän jaloista.. Niistä oli yllättävän hankala ottaa kuvia.

Toki illan show:hun kuului myös live-bändi, jonka tahtiin kaikki tanssivat sellaista humppamaista musiikkia. Guillermo (Monterreystä kotoisin) kehui minua hyväksi norteño-tanssijaksi, johtuisikohan ukin kanssa harjoitellusta humpasta?

Baari on kuulemma aina täynnä torstaisin. Sisäänkäynnin kohdalla kiellettiin miehiltä pitkät hiukset, korvakorut, ja paita piti laittaa housuihin. Tytöiltä kiellettiin vain hameet ja tennarit: Näin saadaan aito fiilis baariin.

Meille illan pääshow oli tietenkin sähköinen rodeo-härkä. Ensin en meinannut hypätä kyytiin, mutta jos on näin pitkälle tultu, niin pitäähän sitä kokeilla. Muistoksi jäikin sitten aika iso mustelma :)

Tässä fiilis ennen härän selkään hyppäämistä..

Yee-haa!

Pidä vain tiukasti kiinni..

O-ou!

Myös toiset tytöt hyppäsivät kyytiin, villiä menoa!

Loppuilta menikin porukalla tanssiessa:

Kuka vie ja ketä?

Täytyy myöntää että paikka oli täysin erilainen suhteessa mihinkään muuhun mitä olen koskaan nähnyt. Onneksi oltiin kuitenkin porukalla liikkeellä, sillä heti kun pöydästä lähti ilman miesseuraa, oli jo joku kyselemässä saako liittyä seuraan.. En tietenkään yhtään pistänyt silmään vaaleine hiuksineni ja vaaleanpunaisen takin kanssa : )

Lopuksi vielä pari kansainvälistä tanssillista taidonnäytettä!

Demasiado trabajo

2007-01-25T13:58:00.000-08:00

Ok, I know you are supposed to go on exchange to study, but no one really studies on exchange, right? Well, guess I didn’t pick the right school for that!

HSE obligates me to take 4 courses, which means I have the following schedule:

Horarios	Lunes	Martes	Miercoles
10-13.30	Liderazgo para desarollo sostenible		Cross Cultural Management in Latin America
14-17.30		Doing Business in Mexico
18-21.30	Responsabilidad Social Corporativa

See: I have a four day weekend! Not. With all the homework, groupwork, reading and assignments, we are lucky to have one day off a week. I only have one final exam in one course, and the rest of the grading is based on course work, final projects, presentations and group discussion.

The teaching here is very different from Finland, where you have mass classes of 200 people, and you can easily sleep during lectures if you like. Here the professors lecture a minimum, and most classes require active participation in the discussion during class.

You have to have good lunch to have energy in class. This Ceasar salad cost me 3€ in the school cafeteria!

As you can see both of my classes on Mondays are in Spanish, which makes it a tough start of the week. So far I understand what the professors are saying, but my fellow students speak so fast that it is really difficult to follow the discussion. My theory is to be the first to comment, and after that it doesn’t matter if you get lost in the debate : )

All in all, I really like the teacher here, they are really encouraging, and want to hear your opinion. Most of the time they also try to make sure we non-native Spanish speakers understand what is going on..

Lucky the two other courses I have are planned for exchange students, and the work load for them is significantly smaller than for the two others.

Here is a picture of the campus where I have class. It’s called EGADE and it’s around 20 min by taxi from my place. The campus is a lot smaller than the main campus, and most of the students studying there know each other. Here we are only 40 exchange students!

EGADE, the red building to the lef, is located in the more expensive part of town called San Pedro.

Tonight we are on our way to see a rodeo show, we are expecting a lot of fun!

p.s. the weather is still cold, and we are still relying on the hairdryer… The promised warmer weather for Saturday.

p.p.s. As you can notice, it’s starting to be difficult to express myself in Finnish. Maybe the next post will be in Spanish?!

Clima loco?!

2007-01-20T13:04:00.000-08:00

Ok, when I arrived here they warned me that the weather here changes a lot, that's why it's called crazy weather: clima loco. I assumed it meant like changing from rainy to sunny quickly or drastic temperature changes. Never did I expect anything this bad.

The past week the weather outside has been around 0-+3degrees Celcius outside. That doesn't sound too bad right? Well, when you concider our appartment does not have heating, nor is it very well insulated, you can start to grasp how cold it is. They actually said on the radio that the Red Cross is preparing to save people.

The view from the CEDES building looks freezing compared to the picture I took on one of the first days

We have been home only to sleep. Actually we moved all the beds of all four of us just to keep warm in the night and now it looks like a refugee camp. Since all the portable heaters have been sold out in the supermarkets, we warm up the room with a hairdryer. Imagine us, four girls tucked in 3 sweaters, 2 pairs of pants, 3 blankets and the hairdryer.

The typical day we have woken up, taken a boiling shower, warmed the clothes with a hairdryer and evacuated to the campus to go online and study. Since we all expected beach weather, we had packed our bikinis rather than the warm coat. Lucky wollen sweaters were on sale at Zara.

Here is our little refugee camp, four beds in my room to keep warm.

Alex warming her bed with the hairdryer, while Marjo is already between her covers. You can imagine we don't get up during the night, unless you really have to.

Clever Eeva brought a sleeping bag with her, which can be warmed up in the night with the hairdryer.

This is what I call multiuse of my Havanas sandals. Ja kiitos Mummi villasukista, ne on korvaamattomat!

Starbucks is our new favourite place: its warm and you can drink warm drinks while checking your email. From the right: Marjo, Eeva, Fernando and I.

In the beginning we were thought the weather would pass. Then we became hysterical and started warming our hands with candles. Then we got depressed. Now life is a bit better, since today is the first time the sun is shining in a week.

Guess this is what climate change causes; cold weather in Mexico, storms in Europe. All we hope now that the weather will stay better...

p.s. On a brigther note: since the weather was better today, we went to see a local soccer match. The atmosphere was great, and learnt a lot of new ways to swear in Spanish as well!

Everyone at the game was wearing a Rayados shirt, and the feeling would have gone through the roof if there had been one when Rayados, the Monterrey home team scored 1-0 on the last minutes of the game.

P.P.S. Thanks to our schocking pictures and blog posts, a classmate of Eeva's lent us a heater. Look at those happy faces!

Kipeänä kaukaa kotoa

2007-01-12T20:25:00.000-08:00

Sairastuin sitten viime yönä todella voimakkaaseen oksennustautiin. Olo on ollut koko päivän todella heikko, ja mikään ei maistu. Pitää siis jatkossa olla entistä varovaisempi ruokien kanssa, vaikka tämä luultavasti virus olikin.

Nyt on olo jo paranemaan päin, vaikka päivällä meinasi iskeä pahemmanlaatuinen koti-ikävä. Sairastaminen on aina tylsää, mutta vielä tylsempää ulkomailla.. Onneksi kämppikseni pitivät hyvää huolta minusta, ja passasivat sängynpohjalla makaavaa aavetta :)

Como es Monterrey?

2007-01-11T19:07:00.000-08:00

Or well, to begin with: where is Monterrey? (that would be donde está Monterrey? in Spanish :) This important industrial town lies in North-East Mexico, in the state of Nuevo León, as we can see from the map below.

Source: http://www.thaibikeworld.com/images/map/mexico.jpg

As the first weeks have gone by in looking for an apartment, orientation and the first week of school, I haven't had too much time to tour the city. Here are however some pictures from downtown to give you an image of where I'm staying.

I find downtown quite nice, with the old part of town called Barrio Antigua, but elsewhere in Monterrey you can see a lot of American influence such as Walmart, KFC, and many more Amercian food chains. Most of the roads are 2 to 4 laned, and the traffic really isn't that pedestrian friendly.

The Barrio Antigua, or the old town, has great colours, and is maybe 5x5 blocks large.

Barrio Antigua holds a lot of restaurants, and is a quite popular place to go out in the evenings.

There is some construcion work going on in downtown Monterrey. This building Palacio Gobierno next to Macroplaza, an area with parks and state buildings.

I have to admit I don't know yet what this building is, but it's a good example of the fact that downtown Monterrey is quite modern, and the traditional buildings have been replaced by new modern buildings.

The higher buildings are usually offices in the Zona Rosa.

This is a picture from my way from home to the main campus; I really like these colourful houses instead of the grey ones in Finland.

This was taken from a view place with a huge Mexican flag (bandera). Until going up here I had not realized how huge Monterrey is in its area. Attached to Monterrey are other municipalities such as San Pedro, where our courses are.

In the end I think the city is much more appealing than what image I had gotten from for example earlier exchange students' travel reports.

As an endnote I'll tell you what all the Monterrey people (or regiomontanas) tell me: Monterrey is not Mexico. Monterrey is really well developed, and Nuevo Leon is a quite rich state. That's why I'm really looking forward to travelling around, to see the "real" Mexico.

And promise to put online some pictures of people soon!

Claves para mi casa!

2007-01-10T13:51:00.000-08:00

Lähtiessäni vaihtoon, yksi suurimmista stressin aiheista oli asunto. Lähdin ensimmäistä kertaa lentokentälle ilman kotiavaimia, ja olo oli aika orpo. Syy tähän on että Meksikosta ei oikein voi vuokrata asuntoa ilman että pääsee itse katsomaan sitä; ei siis osteta sikoja säkissä..

Tammikuun ensimmäiset pari päivää kuluivat siis kierrellen asuntoja katsellessa. Osa asunnoista oli ihan siistejä, toiset taas vähemmän siistejä. Löysimme yhden ihastuttavan meksikolaisen ”villitan” läheltä pääkampusta, mutta ongelmaksi muodostui 3kk vuokrasopimus, joka on tietenkin vuokranantajan näkökulmasta vaivalloisempi kuin puolen vuoden tai vuoden vuokralaiset.

Noin 5 tai 6 asunnon jälkeen löysimme loistavan vaihtoehdon, jossa viime syksyn suomalaisvaihtarit asuivat. Asunto on talon toisessa kerroksessa (vuokraemäntä asuu ensimmäisessä) ja siinä on 3 huonetta. Kämppikseni Marjo ja Eeva (samasta koulusta) jakavat suurimman huoneen, ja Alexandralla (Ranskasta) ja minulla on omat huoneet. Vuokra on 6500 pesoa neljään pekkaan, eli vaivaiset 120€ kuussa per nenä! Jää vähän enemmän rahaa taksilla reissailuun : )

Tässä pari kuvaa asunnosta ja naapurustosta, laitan kuvia patiostamme jahka tulee aurinkoinen päivä.

Oma huone kullan kallis!

Keittiössä on kokattu jo monet hyvät lounaat ja pari illallista.

Kotikatu

Naapurista voi käydä pöllimässä appelsiinejä ja greippejä

Welcome to the Campus!

2007-01-06T13:02:00.000-08:00

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet orientaation parissa ja kouluun ja kampukseen tutustuessa. Kouluni nimi on siis Instituto Tecnológico de Monterrey (ITESM) eli tuttavallisemmin Tec. Tec:n pääkampus on noin 15 min Monterreyn keskustasta, ja maisteritason kampus missä itse opiskelen on taas noin 15min taksilla pääkampuksesta.

Saimme orientaation aikana informaatiota sekä opintoasioista että vapaa-ajasta. Koska koulu on yksityiskoulu (ja aika kallis sellainen) on täällä tarjolla vaikka minkälaista vapaa-ajan vietettä vuorikiipeilystä kokkauskurssiin ja nyrkkeilystä amerikkalaiseen jalkapalloon. Voitte katsella eri urheiluvaihtoehtoja esim täältä ja kulttuurikasvatusta täältä. Itse ajattelin ilmoittautua tanssikursseille, joko tangoon tai salsaan, saa nähdä.

Koulun kasvatit esittivät meille paikallista tanssia orientaation lomassa

Koulu järjestää viikottain myös erilaisia matkoja lähialueiden kohteisiin. Enimmäkseen tarjolla on luontonähtävyyksiä: vuoria, kanjoneita, luolia jne, mutta tarjolla on myös viininmaistelua etc.

Itse pääkampus on aika hulppea, judge for yourselves:

TEC:n pääkampus ja taustalla Cerro de la Silla-vuori

Uima-altaat kuuluvat koulun asuntoihin, jonne vanhemmat (lue isät) telkeävät meksikolaisnuoret (lue tytöt) tarkkaan valvontaan

Koulun päärakennus muistuttaa vähän HSE:tä

Tässä rakennuksessa on tietokoneluokkia. Arkkitehti hävisi kuulemma jonkun kansainvälisen kilpailun, ja antoi piirrustukset TEC:ille ilmaiseksi!

Paikallinen kv-toimisto on taustalla olevassa CEDES-rakennukssa 8. kerroksessa. Hyvät näkymät :)

Langaton verkko kattaa koko pääkampuksen, ja ulkona voi surffailla esim. tällaiselta penkiltä. (huomatkaa sähköpistokkeet läppäriä varten)

Olimme sunnuntaikävelyllä kampuksella, joka on todella vihreä, ja vuoret näkyvät joka puolella.

Välillä tuntuu kun olisi eläintarhassa:

Kampuksella pyörii riikinkukkoja, joista tunnetusti koirakset ovat kauniimpia

Bambia joutui metsästämään pidempään, mutta löytyihän sekin kampukselta

Riikinkukon muna?

Kampukselta löytyy 2 pankkia, matkatoimisto, kirjakauppa, Starbucks, ja langaton netti kattaa koko kampuksen. Koulun teatteri on niin iso että Gloria kalpenee sen rinnalla, juhlasalista puhumattakaan. Monterrey osaksi Speksikiertuetta?

Laitan kuvausta maisterikampuksesta eli EGADE:sta kun saan vähän kuvia.

Arrivando en Monterrey

2007-01-03T12:48:00.000-08:00

Pimeänä uudenvuoden aamuna lähdin Helsinki Vantaalta klo 7.45 Lontoon kautta seikkailemaan Mexico Cityyn. Helsinki-Lontoo välillä iski heti kulttuurishokki, kun aamiaiseksi tarjoiltiin kylmä vehnäsämpylä jonka täytteenä oli nakki ja sipulia! Onneksi Lontoon kentältä sai (mojovaan hintaan) oikein maukkaan aamiaisen. Muuten matka sujui oikein mukavasti; varsinkin Atlantin yli mennessä aika hurahti kun katsoin omalta pikkutelkkarilta 4 elokuvaa : )

Vierailu Mexico Cityssä jäi lyhyeksi, koska saavuttuani Mexicoon imigraatioprosessin jälkeen kävin vain lentokenttähotellissa nukkumassa, ja jatkoin matkaa Monterreyhin. Harmikseni Mexico City:ssä oli kova sumu, ja kaikki lennot olivat myöhässä, ja lento Monterreyihin lähti 2 tuntia aikataulusta myöhässä.

Monterreyssä odottelemassa oli ystäväni Fernando, sekä sateinen sää. Fernando oli viime vuonna Suomessa vaihdossa, ja suomalaisten tutoreiden huolehdittua hänestä tarjoutui ystävällisesti majoittamaan minut kunnes löydän oman asunnon.

Ensimmäiset päivät sää oli todella pilvinen ja sateinen, mutta nyt onneksi nautitaan auringonpaisteesta. Ensimmäisen viikon unet ovat olleet aika hepposia, koska aikaero Suomen ja Meksikon välillä on 8 tuntia. Nyt alkaa iltaisin jo nukuttamaankin : )