Schools out.

Huomenna pidän viimeisen esitelmän Cross-Cultural Management tunnille, ja sitten loppuu pieni vierailuni EGADE:lla, Latinalaisen amerikan "parhaassa" opinahjossa. Miksi lainausmerkit? noh, organisointi ei ole ehkä aina ollut siitä parhaasta päästä. Tässä pari parasta avautumista viime viikolta:

Eniten on ärsyttänyt noi vitsin lopputyöt. Mulla on siis 4 loppuprojektia eikä yhtään tenttiä. Noh, sinänsä ihan fine, mutta niiden organisointi on ihan p****. Kaksi hyvää esimerkkiä: Case 1. cross cultural management, the subject we all love. Aiheenahan se vois olla tosi kiinnostava, mutta meidän opettaja tekee jotain tutkimusprojetia työllistämistoimenpiteistä lattareissa, joten sen sijaan et tehtäs loppuprojekti liittyen aiheeseen, tutkitaankin chilen työvoimatoimistoja. Eka piti tehä jotain haastatteluja, mutta kun kukaan ei suostunu vastaamaan meidän kyselyyn, niin nyt kirjotetaan 20 sivua tyhjää chilen työllisyystilanteesta ja mahdollisista parannuskeinoista. Argh, turhauttaa tehdä töitä joista ei oo hyötyä itselle, eikä edes opettajalle.

Motivaatiota ei auta että viime keskiviikkona odotin mun hollantilaista työparia 45 minuuttia kun piti tavata klo 9 ja heräsin turhaan vaan juodakseni jonku tunnin kahvia sen kanssa ennen ku voitiin alottaa työskentelyä. Lesson nro 1. Älä herätä Niina turhaan..

Case 2. mun ehkä kiinnostavimman kurssin leadership for sustainable development lopputyön ohjeet annettiin kaks viikkoa sitten. Viikko sitten saatiin yhteystiedot yrityksen omistajaan, ja perjantaina tavattiin se tyyppi. Projekti pitää palauttaa maanantai-aamuna. Talk about scheduling. Koko viikko luultiin ettei nähdä sitä tyyppiä ollenkaan, joten tehtiin projekti keksimällä kaikki jutut netistä ja päästä (pitää tehä joku 5 eri analyysiä kestävästä kehityksestä). Noh, meillä oli pari päivää aikaa vaihtaa kaikkia juttuja, ja tehdä muita projekteja samaan aikaan. Turhauttavaa much.

Tämän lisäksi yhden ryhmätyöni kontribuutio oli että erottelin sanat toisistaan 20 sivun word-dokumentista, kun se kopioitiin PDF:stä ja kaikki sanat menivät yhdeksi mössöksi. Kannati siis käydä 4 vuotta yliopistoa, että voi 2 tuntia painaa Space-näppäintä.

Jotta kaikille jäisi kuitenkin hyvä mieli, tässä pari kuvaa meidän viime viikon panimovierailulta Doing Business in Mexico-kurssin kanssa :)

Panimo on ihan Monterreyn keskustassa, tässä kuvassa päärakennus joka muistuttaa mukavasti Bulevardin WSOY-taloa.

Tässä koko meidän luokka turvavarustuksineen; ylävasemmalta lähtien Cosimo (ITA), Giorgio (ITA), opettaja Ruben Alanis (MEX), Donny (NED)
Keskirivi: Alex (FRA), Marjo, minä, Eeva, Narae (KOR), Florencen poikaystävä (FRA)
Alarivi: Umberton tyttöystävä ja Umberto (ITA), Florence (FRA)

Opittiin esim. miksi tummaa Sol:ia ei myydä muualla kun yhdessä osavaltiossa nimeltä Veracruz. Harmi, se on niin hyvää! Tässä juomassa yhtä ilmaista oluttamme, Carta Blankaa hanasta. Oluen ihmemaa, ja meille tarjotaan Carta Blankaa (vähän kuin lappari suomessa) hanasta!? Itse otin mangomehun..

Pidettiin opettajan kanssa perinteinen baseball-kilpailu. Sepäs olikin hankalaa, ei siihen palloon ihan helposti osukaan! Taisi ottaa poikien itsetunnolle, kun osa ei osunut ollenkaan, ja itse satuin kuin satuinkin hujauttamaan pari palloa. jes.

Tuomo tulee tutustumaan Monterreyihin huomenna illalla, ja sunnuntaina suunnataan tien päälle. Hasta luego!

Mis favoritos: San Miguel de Allende y Guanajato

Jatkaaksemme joka toisen viikonlopun reissutahtia, kävimme Marjon ja Eevan kanssa viime viikonloppuna San Miguel de Allendessa ja Guanajatossa. Molemmat olivat äärimmäisen kauniita kolonialistisia kaupunkeja, jossa oli kiva tunnelma, hyvät kävelykadut ja paljon loistavia ravintoloita ja kahviloita. Niinkuin Euroopassa konsanaan!

San Miguel de Allenden lempparit: eli päätähuimaavat näkymät, ihanan rauhalliset ja viileät sisäpihat, kukat joka puolella söpöissä pikku ruukuissa (miksei Suomessa ole aina kesä?) ja pienet kadut kuin tehtyjä päivä- ja iltakävelyitä varten.

San Miguel de Allenden aivan uskomaton Parroquia-kirkko, jonka näki melkein kaikkialta kaupungista. Kaunis ulkoa varsinkin iltaisin, mutta sisällä oli taas niitä pelottavia vahapatsaita Jesuksesta ja muista tärkeistä tyypeistä. Kuka nekin on keksinyt?

Kesätytöt poseeraa Rhododendronin (tai siksi mä sitä kutsun) alla. Käytiin myös orkidea puistossa, jossa oli vähän mutta sitäkin kauniimpia orkideoja.

Tässä lounastamassa lounasmenytä johon kuului sipulikeitto, pinaattiriisiä ja kasvismuhennosta sekä runsas salaatti, ja maailman paras porkkanakakku. Kaikki tämä 6e, mums!

Muutenkin syötiin kyllä napamme täyteen, varsinkin San Miguel de Allendessa; juustokakkuja, pinaattilasagnea, punaviiniä, virkistävät aamujugurtit, hedelmiä kadulta niin että napa raikaa jne. Kyllä ruoka sitten on vaan niin tärkeää!

San Miguelissä vietimme siis torstai-iltapäivän ja perjantai aamupäivän, ja jouduimme surumielin luopumaan maailman parhaasta ja mukavammasta hostellista, joka oli vielä halpakin. Kyllä niitä helmiä mahtuu sikojen joukkoon, tai jotain sinne päin...

Guanajato taas on aktiivinen opiskelijakaupunki, olisipa meilläkin sinne vaihtopaikkoja! Ylhäällä on näkymä kirkon edessä olevalta aukiolta, jossa istuskeltiin pari iltaa, ja oikealla valokuva näköalapaikalta. Kuten näette, täällä on kyllä vuoria ihan jokapaikassa, ja hapenottokyky on varmasti parantunut, kun minimikorkeudet on jotain 1800m luokkaa..

Alhaalla taas näkyy Guanajaton yliopisto (beats ours..) ja ah, niin ihanat pinkit talot. Voi kun mullakin olisi pinkki talo tuolla jossain seassa.

Guanajatossa käytiin myös muumiomuseossa, jossa oli vauvamuumio ja muuta ällöä. Muumiot on siis kaivettu paikalliselta hautuumaalta kun sieltä loppuu tila.. hmm... Toinen outo asia Guanajatossa on maan alla menevät tunnelit missä kaikki autot kulkevat, joten kadut ovat käytännössä pyhitetty jalankulkijoille, loistavaa ympäristösuunnittelua!

Pääkävelykadulla ja puistossa oli vilinää, koska meksikolaisilla oli pitkä viikonloppu, ja tottakai kaikki halus lähteä meidän kanssa Guanajatoon..

One french balcony for me, please!

Vanhan kaupungin puolella huhutaan että tämän kapean kadun molemmilla puolilla on asunut rakastavaiset, jotka olivat eri yhteiskuntaluokista. Onneksi katu on niin kaposa, että pystyivät pussailemaan salaa! Legendan mukaan kadulla kulkiessa pitää myös suudella poika/tyttöystävää kolmannella portaalla, tai muuten tulee seitsemän vuoden epäonni, en uskaltanut kokeilla... Huomatkaa myös pari güeritaa kaikkien meksikolaisten joukossa.

Taas kerran siis oikein rentouttava viikonloppu. Tack o hej, leverpastej tältä erää! Lisää kuulumisia sit kun nää kaikki loputtomat loppuprojektit on pulkassa, ja kun loma ens keskiviiikona alkaa!

Kesätöiden kohdalla kuulostaa aina yhtä huonolta kuin ennenkin, joten jos jollakulla on jotain vinkkejä, niin tännepäin vain! Pitää näin blogin kautta välittää terkut, kun ei pääse Raflassa valittelemaan :)

Weird things top10

I acknowledge that everything we Finns do (like salmiakki) is not normal, but these are the things I find weird in Mexico (sorry Kata, copied the idea from you :)

1. Michelada and chelada

These are very popular drinks in Mexico. They consist of beer mixed with lime juice and tabasco. When you try them the first time you feel like a Mexican tasting Salmiakki, but I guess the one with just lime juice and beer is ok. Not good, but ok.

2. Automatic bathrooms

How about toilets that flush automatically right after you get up from the seat? Quite handy I say, and you actually start feeling annoyed in toilets you have to flush yourself. Making everyday life easier..

3. MSN Messenger

As well as Google-talk, skype and other instant message programmes. They are everywhere, all the time. You take your laptop to the lectures and open messenger, just to check who is online, and puf, half of the lesson has passed by. Everyone uses it, the students, the assistants and even our Doing business in mexico professor had a window pop up doing his presentation saying "Que onda?".

4. The brands of LaLa and Bimbo

Can you guess what products these are? I guess your first thought would not be milk and bread products respectively. Our teacher told us that Bimbo had some trouble exporting with their own brand; wonder why? Well, both of them are really big Mexican companies, and sponsor the Tec soccer team. The text BIMBO is quite amusing on the purple shirts.

5. Salud

For a Finn coming from a quite individualist culture, it's always quite weird when someone sneezes in e.g. class and all your classmates including the professor says Salud. I mean everyone. I really try hard not to sneeze in order not to interrupt the lesson.

6. The 2nd class movies on busses

If you take a night bus, or basically any long distance bus, they will play movies on it. We have seen some good ones (or the start of them) but mainly they are just horrible second class Hollywood movies. Really bad ones, much worse than Dum and Dummer or any of that type. Sometimes you just wish you could throw out the TV from the bus, since no one even watches them!

7. Beer buying policy

You can buy beer in Monterrey in any 7Eleven, or other convenient stores, pretty much around the clock, but no beer after 6pm on Sundays. What? That sounds as patronising as in Finland. I guess it's to cut consumption right before the school week starts.

8. Beans in all food

All Mexican dishes come with beans. Tacos, meat, eggs for breakfast, even fish. So you can have your fried fish with beans and a tortilla. Hmm... By the way, did you know that the average Mexican eats 12 tortillas (these thin flour breads) per day. That's a lot of tortillas. Then again the Finns beat them by far in coffee and icecream!


9. VIP movie theatres

This might be in just Monterrey, but you can go see a movie in a VIP movie theater. Here you have the biggest arm chairs that you can lean back with (if you know how to work the chair). During the movie you can order food or drinks from waiters that tour the movie theater. And here I was thinking that just popcorn would be enough.

10. Radio phones

The 2nd richest man in the world, and richest in Mexico owns the TELCEL company that provides nearly all SIM-cards for cellphones. Since its a monopoly, the prices here are quite high compared to the local price level. Instead of using anti-monopoly laws, the Mexicans have different kinds of phones with which they can use either the normal phone or speak through radio networks. This costs only 20dollars per month. There is always a funny beep-beep sound and then people start speaking in the cellphone, but like they were speaking on a radiophone. Odd..

I'll be offline again for the weekend. We are heading off to Guanajato and San Miguel de Allende for the weekend. Cuidanse!

Who is the 1000th visiter?

I just checked my site meter at the bottom of the page, and we are getting close to the magical 1000th page visit limit.

So I am putting up a small competition: Sign your name in the comments, and for the one who hits the 1000th visit, there will be a small surprise :) You can only sign your name once though.

At the same time it would be nice to know who is reading the blog. And while your signing, don't forget to let me know how you are!

Hyvää naistenpäivää!

Vaikka ystävänpäivä oli täällä suuri haloo (miljoona ruusua, ilmapalloa ja kaikkea muuta kornia), niin naistenpäivään ei niinkään kiinnitetä huomiota. What can you expect from the country of machismo. Jotain piti kuitenkin keksiä, joten juhlimme päivää shoppailumatkalla Jenkkeihin!

Auton vuokraaminen jäi vähän viimetinkaan, mutta vähän ennen ysiä edellisenä iltana köröttelimme Monterreyn keskustasta kotiin. Hyvinhän me löydettiin :) Aamulla oli lähtö 6.30 kohti jenkkien McAllen kaupunkia, jossa ei oo mitään muuta nähtävää kun ostari. Made for us!

Sebastian uskaltautui meidän matkaan shoppailemaan, mutta koska ajokortti unohtui kotiin, tytöt ajoivat edes takaisin yhteensä 500km Sebastianin nukkuessa...

Matkan varrella oli "ei niin viihtyisä" teollisuusalue savupilvineen. Näkyvyys oli motarilla joku 100m.

Olimme jo joskus 10.30 Reynosassa eli McAllenin meksikolaisessa naapurikaupungissa. Saimme silti pari tuntia vietettyä etsien paikkaa jossa piti rekisteröidä meksikolaisauto että sen saisi viedä jenkkeihin. Kiitos meksikolaisen byrokratian, ja huonojen ohjeiden, emme koskaan löytäneet autorekisteröintipaikkaa, mutta saimme omat viisumimme leimattua (tulee satikutia palatessa jos niitä ei leimaa), ja Alex sai turistiviisumin, että voi jäädä maahan myös maaliskuun jälkeen. Ranskalaiset oli siis antanut Alexille opiskelijaviisumin 31.3 asti, kun kokeet loppuvat 30.3. How generous.

Oli hieman vaikeuksia löytää itse rajalle, koska ohjeet olivat aika huonot. Tämän kyltin kohdalla piti kääntyä vasemmalle, siksi siis tuo suoraan nuoli sutattu teipillä..

Es obligatorio usar el cinturón de seguridad, eli vyöt kiinni ja menoks!

Rajalla jonossa vierähtikin sitten yli 1.5h. Ensin jonotimme autojonossa (ihanaa manuaalivaihteilla varsinkin kun meidän jono tyssäs ja piti vaihtaa viereiseen jonoon jonku machcomiehen eteen), ja sitten USA:n imigraatiossa.

Kun vihdoin pääsimme McAllenin La Plaza Mall-ostoskeskukseen, oli tiedossa nopea hamppariateria. Maassa maan tavalla, kuten Alex näyttää :)

Shoppailuun oli aikaa ruhtinaalliset 3h, joten tuollaista tehoshoppausta en ole koskaan ennen harrastanut. Yhtään dollaria ei jäänyt yli, ja matkaan tarttui aimo kasa vaatteita kesää varten. Kaikenkaikkiaan koko porukan kesken ostimme yhdet aurinkolasit, 3 laukkua, paljon paitoja, paljon housuja, kengät jne. jne. Varsinkin esim. GAP oli todella halpa Suomeen verrattuna.

Tässä saldo: 5 housut, 4 toppia, mekko, bikinit, sukat ja alusvaatteet. Ihan kuin rahaa laittais pankkiin!

Lähdimme paluumatkalle klo 17.30, koska auto piti palauttaa klo 21. Meksikon rajan ylitys oli ihan ihmeellinen, ei tarvinnut edes passia näyttää. Onneksi tajusimme palautta USA:n viisumin vihreät laput, sillä muuten ei ois ollu paluuta Jenkkeihin vähään aikaan. Alex kävi viemässä kaikkien meidän laput juoksujalkaa, ja sai poikkeusluvalla ylittää rajan uudestaan palauttaakseen laput. On kyllä ihmeellistä miten ohjeistus on niin huonoa tuolla rajalla, mutta ehkä suurin osa ihmisistä kulkee siitä niin usein ettei ohjeita tarvitse..

Auto palautettiin tasan 20.55. (Just in time siis) ja kotona ei riittänyt energiaa muuhun kuin sipulikeittoon ja nukkumaanmenoon. Katsotaan jos tuonne ehtisi piipahtaa uudestaan myöhemminkin, sen verta jäi Guess:in ja Abercrombie&Fitch:in liikkeet kaivelemaan...

Viikko tunnin jäljessä

(Jos haluaa katsoa missä mestat on , niin kannattaa jo tässä vaiheessa kaivaa esiin aikaisemmin postaamani Meksikon kartta, sijaitsemme tämän tarinan ajan länsirannikolla, ja siirrymme siitä koiliseen.)

Mitä saa kun istuu 15h bussissa, ja kulkee Sierra Madren vuoriston yli eri aikavyöhykkeeseen tuntia taaemmas? Mahtavan loman tietty!

Lähdettiin Eevan ja Marjon kanssa koulua pakoon sunnuntai-iltana. Kyllä, äiti, en ikinä tekisi sitä Suomessa, mutta sitä se vaihto teettää! Tässä pieni kuvakertomus reissusta:

Saavuttiin Mazatlaniin 15h bussimatkan jälkeen, heitettiin kamat hotlalle ja lähdettiin kiertämään kaupunkia. Iloiset tytöt naureskelevat kun muut istuvat luennolla Monterreyssä.

Päästiin rannalle, nähtiin pelikaaneja, ja nautittiin paikallista olutta nimeltä Pacifico. Huom. elintärkeä matkavaruste; aurinkovoide!

Mazatlanin rannalta oli komeat näkymät Tyynelle valtamerelle. Käveltiin koko iltapäivä rantaviivaa pitkin nauttien auringosta.

Tiistaina otettiin botski viereiselle pienelle saarelle, tavoitteena löytää hiljainen ranta. Noh, olihan ne amerikkalaiset löytänyt sinnekin, ja kälkättivät kovaäänisinä vieressä. Mitäs muuta voit, kun todistella kaikille ettet itse ole gringa, vaan eurooppalainen.

On se biitsielämä vaan niin mukavaa, käppäiltiin rannalla etsien simpukankuoria ja ihastellen palmuja. Lounaaksi tietysti herkulliset valkosipulikalat, jotta tuoksuttiin hyvältä koko ilta.

What can I say?

Auringonlaskukin nähtiin, aurinko oli alhaalla ihan hujauksessa.

Hotellivalintamme tällä reissulla oli niin kuin aina: Lonely Planetista vaan halvin. Noh, halvin ei aina ole paras, mutta ainakaan ei maksettu turhasta :) Onneksi oli omat lakanat mukana, niin sai hyvin unen päästä kiinni. Eeva ja minä matkalla unten maille.

Mazatlanin saldo oli siis aurinkoa, hyvät ruuat, ja vieläkin suurempi jenkkivierastus. Ei tarvitse ehkä toista kertaa lähteä rantakohteisiin missä tietää että amerikkalaiset viihtyy, paitsi tietty Cancun. Mazatlanista siirryttiin Los Mochisiin odottamaan täydennystä joukkoihin. Alexin ja Sebastianin saavuttua napattiin bussi El Fuerteen ja vietettiin yö erittäin viihtyisässä hostellissa, ennen junaa aamulla Creeliä kohti.

Ostettiin Eevan kanssa Mazatlanista samanlaiset hupparit: tässä siskokset kuin ilvekset El Fuertessä aamulla matkalla junaan.

Tässä näkyy junan reitti (kannattaa klikata kuvaa että sen saa suuremmaksi). Hypättiin siis El Fuertestä kyytiin kymmenen aikaan ja saavuttiin Creeliin klo 18. Matkan varrella noustiin 2km vuoristoon (näkyy korkeuskäyrästä), ja nähtiin aivan mahtavia maisemia. Viihdyttävämpi reissu kun Helsinki-Ylivieska :)

Tässä matkaseuramme: Sebastian, Marjo, Alex ja Eeva. Toisen luokan juna oli todella siisti, mitä nyt konnari katsoi DVD:tä koneeltaan, oli kait nähny maisemat liian monta kertaa.

Junassa pystyi kurkkimaan ikkunoista ulos, hui! Ensin maisema oli pelkkää erämaata, mutta junan noustessa vuoristoon näimme kanjoneita, järviä, havumetsää, ja liian monta tunnelia.

Kauneinta oli mielestäni nämä erämaassa kukkivat pinkit kukat. Kuvitelkaa, pelkkää kaktusta ja kuivunutta ruohoa, ja väliin näitä puita. Wau.

Creelissä majoituimme pieneen kotoisaan mökkiin, jossa oli onneksi lämmitys, koska lämpötila saattoi laskea yöllä -10C. Illat menivät syödessä ja korttipelien parissa.

Creelissä lähdettiin hostelli-isännän kyydillä käymään katsomassa La Bufan maisemia. Matkalla oli Ararake (vai olikohan se Arakere) järvi, joka näytti mielestäni ihan suomalaiselta saaristomaisemalta! Se on tekojärvi, joka alunperin on rakennettu Creeliin makeanveden varastoksi, mutta sitä ei kait ole koskaan tarvittu.

Reippaat turistit jaksoivat melkein 8h autossa, onneksi saatiin jaloitella aina välissä, ja maisemat olivat kyllä sen arvoiset!

Niina ja maisemat La Bufalta. Felt like I was on top of the world.

Iloiset 4 blondia taas reissun päällä.

(Joku muuten erehtyi sanomaan että on kiva kun mulla on paljon kuvia, joten täältä näitä pesee. Jos haluatte vähemmän, niin kommenttia vaan tulemaan :P)

Meidän innoittamana italialaiset Cosimo, Giorgio ja Gina sekä saksalainen Sabine seurasivat perässämme Creeliin ja vietimme heidän kanssa iltaa baarissa ihanan takkatulen ääressä. Ihan kuin after-skissä konsanaan, ilman niitä kamalia monoja.

Creelissä elävien toimeentulo perustuu turismiin sekä Suomessa niin tuttuun metsäteollisuuteen. Männyt ovat kuulemma erittäin laadukkaita täällä päin maailmaa. Creelin ympäristössä elävät myös Tarahumara-intiaanit, joita näkyi kaduilla myymässä käsitöitään. 40% intiaaneista ei ole mitään tuloja, joten he elävät aika alkeellisissa oloissa. Meksikon valtio kuulemma tukee heitä aika paljon, mutta silti liepeissä oli aina joku suklaasilmäinen lapsi pyytämässä 10pesoa. Annoin yhdelle Miguel-nimiselle pojalle lantin, ja kun lapsi pyyhälsi menemään piti huutaa perään perinteiset: "Miten sanotaan kun saadaan jotain".. Söpö "Gracias" sieltä tuli kiitokseksi.

Vikana päivänä Creelissä napattiin pyörät, kun oltiin jo väsyneitä autossa istumiseen (yli 30h tuntia bussissa/junassa yhteensä reissun aikana). Käytiin katsomassa hassuja kivimuodostumia: tässä taustalla herkkusienet, eli Valley of the Mushrooms.

Tässä taasen Valley of the Frogs. Luonto oli muovannut myös elfantin, kilpikonnan, "hedelmällisyyden symboleja" eli juuri niitä, miesten kasvoja ja King-Kongin. Osa muodostelmista oli kyllä katsojan silmissä.

Reippailu on kivaa! Tuli kyllä kuuma, koska autiomaalle tyypillisesti aamulla lähtiessä oli kylmä, ja kun aurinko nousi niin hiki tuli pintaan.

Luontointoilijoille suosittelen kyllä Creeliä lämpimästi, siellä oli tarjolla kuumia lähteitä, vesiputouksia, hyviä kävelyreittejä ja mahtavia maisemia. Joskus toiste pitää palata paremmalla ajalla.

Creelistä siirryimme Chihuahuaan (kyllä, ne koirat on saanu nimensä kaupungin mukaan) josta onneksi lensimme kotiin. Tämän reissun jälkeen 12h paluubussi Monterreyihin olisi ollut vähän liikaa...

Tässä kuva meidän "ei niin huippu" hostellista Chihuahuassa. Vessan rikkinäisestä ikkunasta näki kauniin katedraalin.

Lisää kuvia ja tarinoita löytyy jällen kerran Eevan ja Alexin blogeista, mukava lueskella toisten juttuja samasta matkasta mutta eri näkökulmasta :) Torstaina sitten shoppailumatkalle jenkkeihin, katsotaan riittääkö Suomessa vaihtamani dollarit...