Boy do I love beaches..

Tassa viela pari viimeista fiilistelykuvaa Zipoliten biitsilta. Koska paikassa ei ollut yhtikas mitaan muuta tekemista kun rannalla makaaminen, oli olo kohtuullisen leppoisa. Anninakin paasi kastautumaan Tyynessa valtameressa!

Illallinen Alchemist-ravintolassa rannalla. Tunnelman kruunasi Oasis, tuuli kasvoilla, ja hiekka jalkojen alla. Ei ollut kiire mihinkaan..

Auringon laskettua yllatykseksemme kuu alkoi nousemaan (pieni punainen pilkku taustalla) ja muuttui vahitellen punaisesta pallukasta kirkkaaksi ja valaisi koko taivaan.

Rantaa auringon laskiessa.


Mahtavat aallot loivat rantaan, taallakin oli uiminen kiellettya..

The Indian village of San Juan Chamula

The last day in San Cristobal de las Casas, Annina and I decided to visit the indian village of San Juan de Chamula, around 10km from San Cristobal. There were a lot of organised tours to closeby villages, but we didnt really feel comfortable joining an "authentic meal" with the villagers, or participate in a "wedding ceremony", so we picked a "chicken"-ride on a minivan to the village on Wednesday afternoon . (Unfortunately no chickens this time..)

Already in the van you could notice the different features of these people, and everyone was speaking Tzotzil, the most common language in this area. Annina sat with me in the backseat next to a beautiful little girl around 3 years old, with big brown eyes, and traditional braids in her hair. From the window you could see some houses passing by, mainly made of metal-roofs and poor walls.

When arriving in San Juan de Chamula, we were immediately surrounded by little kids asking for a peso, or selling handicrafts. Since it is forbidden in the village to take pictures, we dont have any. The village is famous for its church with quite specific rituals. Inside the church the floor was covered with pineneedles, and candles were burning everywhere. I was suprised how normally all the villagers were acting inside, although there was a lot of tourists staring at what they were doing. Close to the altar, there were two old ladies sacrificing a chicken and holding it above some candles. In the back end of the church some men were playing the accordion, guitars and other instruments. The church smelt strongly of incents, and the smoke of candles blurred the statues of saint which were ligned along the wall.

The habitants of San Juan Chamula have traditionally combined pre-Hispanic beliefs with Christianity, and they believe that this church is the centre of the world. There are healers in the church, offering a combination of eggs, Coca-Cola (heaps of bottles were being carried in all the time) and candles, in order to heal the diseases of the people visiting them.

When we got out of a church, a cute little girl offered to explain to us in Spanish about the different traditions of the church, and the village. She had done a great job learning by heart all kinds of intersting facts, and we were quite happy listening to here stories, and rewarding her for her knowledge.

We went walking around in the village, looking at the artisanias on the streets, and visiting the church graveyard. The villagers nowadays live much of tourism, and you could see how eager they were to sell their products.

Before leaving the village, we decided to sit down for a drink. Another little girl came up to us and asked for us to buy her a drink. So we offered her some grapejuice and she sat down to hold us company. In only a moment, her brother joined us, and we ended up buying him a drink too, since they were quite persistent in asking different things as gifts :) we asked them the typical questions on their school, home and what games they like to play. Just made me realise that kids really are the same everywhere in the world. We bought them some notebooks before returning to San Cristobal, and in some way I felt that at that moment, I could do just that little thing for these kids, although I´m usually not a big fan of giving money to people begging, but rather try to support more sustainable ways of charity.

It was just really interesting to see this completely different way of living, but now I start to understand where all of the 40 million people living with under a dollar a day in Mexico are. The poorness just cannot be grasped. Needless to say, we were quite emotionally exhausted on our way back to the city..

Matka jatkuu vuoristoon..

Meridan ja Palenquen kuumudesta siirryimme vesiputousten kautta viileaan vuoristokaupunkiin San Cristobal de las Casas:iin. Aivan ihastuttava kaupunki, jossa on paljon eurooppalaistyylisia kavelykatuja, kahviloita ja kirkkoja.

Kavelykatu Hidalgo, jonka varrella on vaarallisen kauniita korukauppoja..

Jono pankin edessa vappuaattona, thank god for Nordean nettipankki!

Kavimme oikein maittavalla vappuillallisella intialais-thai-libanonilaisfuusiopaikassa, ja masu tuli niin tayteen, etta hyva etta paastiin hostellille asti! Tanaan herasimme taas aikaisin perinteiseen tapaan, ja lahdimme katsomaan Canyon de Sumideroa, joka on upea kanjoni noin tunnin matkan paassa.

Krokotiilit kellottelivat auringossa niin paikallaan, etta ei ensin uskottu niita elaviksi.

Kuljettiin tallaisella veneella kanjonin poikki, ja ihailtiin maisemia.

Kanjonin seinamat ovat parhaimmillaan yli 1000 metria korkeat, ja syvyys on 120-150 metria. Ei ihan tehnyt mieli uimaan. Opas kertoi kaikista extremeurheilijoista jotka tulevat tanne esim. uimaan maratonia, kiipeamaan 2 viikkoa seinamaa ylos, tai hyppaamaan vapaahyppyja. Not for me.

Iltapaivalla piipahdimme paikallisilla markkinoilla, ja ostimme koruja. Kuvassa ihanasti asetellut tomaatit ja mangot.

Huomenna menemme kaymaan intiaanikylassa, ja sitten jatkamme taas rannalle. Kahteen viikkoon on jo nyt mahtunut enemman kuin olisin ikina voinut kuvitella, ja toisaalta aika kuluu nopeasti. Nyt suihkuun ja syomaan! Terveisia kaikille!!

Hauskaa vappua!

Meksikon tekniikkaan ja infrastruktuuriin turhautuneina, haluamme vain toivottaa oikein hauskaa vappua! Terveiset San Cristobal de las Casasista!

T. Niina ja Annina

Vappudrinkeilla paikallisessa Jazz-baarissa

Don´t go Jason waterfalls..

Mulla on maailman suurin vesiputousfetissi, ne on mun mielesta vaan niin hienoja! Joten otettiin paivan tour vesiputouksille Palenquesta.

Misol-Ha:n vesiputoukset takana olevasta luolasta nahden. Tuli ihan Robin Hoodin romanttinen kohtaus mieleen..

Vesimassa vaan kohisi korvissa.

Agua Clarassa otettiin kyyti paikalliselta pojalta toiselle puolelle.

Agua Azulin vesipuotukset olivat myos massiiviset, ja todella pitkat. Kaveltiin putousten varrella ainakin 1km ylamakea. Paikalliset olivat tulleet sankoin massoin sunnuntaipiknikille, joten sedat olivat hataa karsimassa kun kantoivat 12 kokiksen pakkauksia ylamakeen :P

Niin hienoja nakyja oli, etteivat ne nayta samalta valokuvissa. Onneksi muistot jaa mieleen..

Hikea pukkaa tropiikissa

Tassa on viime aikoina tultu nahtya ja koettua niin paljon, ettei oikein tahdo itsekaan pysya enaa perassa. Kunnon turisteina ollaan Anninan kanssa kierretty huimaa vauhtia kaikkia nahtavyyksia, ja kylla ovat sen arvoisia! Viimeisen viikon aikana ollaan nahty niin erilaisia asioita, ettei tahdo pieni paa ymmartaa.

Tassa vahan tunnelmia sen jalkeen kun siirryimme rannalta sisamaahan:

Hyppasimme Tulumista bussiin ja vietimme paivan Chichen Itzan raunioilla. Kuuma tuli, mutta olipas mahtavat rakennelmat!

Illalla otimme bussin Meridaan, jossa olikin kuuma! Hikea pukkasi, kun tytot kavivat kampaajalla, pesivat pyykit ja ostivat koruja. Takaisin sivilisaation pariin :) Tassa elavainen tori iltavalaistuksessa. Paikallisilla oli vaalit menossa, ja paanaisehdokkalla oli omat tukijoukot kannustamassa ja tanssimassa ehdokkaan reggaeton-laulun tahtiin!?

Meridasta otimme yobussin Palenquen raunioille. Yobussi oli Palenquessa klo 5 aamulla, ja tytot aivan pollamystyneita. Onneksi saatiin ihana hotellihuone (omalla suihkulla!), nukuttiin pari tuntia ja lahdettiin katsomaan raunioita. Kuvassa official tour-guide Annina.

Palenquen rauniot ovat Maya-intiaanien rakentamia, ja loytyvat keskelta sademetsaa. Tutustuttiin mayojen (tai miten ikina se kirjoitetaankin suomeksi) kulttuuriin koko aamupaivan sademetsan kuuman kosteassa ilmassa. Sen jalkeen maistuikin vilpoisa uinti hotellin poolissa.

Lonely Planet and zen.

Eivat olleet mitaan pienia taloja rakentaneet ilman pyoraa, koneita tai tyokaluja.

Tasta kuvasta nakyy vahan mun uudet hiuksetkin, lyhyet on huomattavasti vilposammat sademetsassa :)

Karibianmeren rannalla

Rantateema on jatkunut pari viime paivaa Cozumelilla, Playa del Carmenilla ja Tulumissa, ja hyva niin, silla huomenna jatketaan matkaa Chichen Itzan raunioille, ja suunnataan sisamaahan pariksi viikoksi. Jouduin siis tanaan hyvastelemaan turkoosin Karibianmeren, mutta lupauduin palaamaan joskus toiste.

Ei olla oikeastaan muuta tehty kun syoty, juotu ja nautittu rannasta, mutta mitapas muuta taalla kannattaakaan tehda.

Snorklaamassa ja katsomassa ihania kaloja.

Tassa meidan bungalowin nakoala aamulla, ei ollut kovin kiire pakkailemaan aamulla, kun vaan haaveiltiin ikkunan aarella tuulessa. Unet toisaalta ei ollut mitenkaan kovin makeat, ensimmaisena yona vain tuuli, ja toisena yona jopa "maailman parhaat unenlahjat"-Niina ei saanut unta kun satoi vetta... Se siita bungalowien hehkutuksesta, on loppujen lopuksi aika rankkaa kun kaikki kamat on hiekassa, ja valot sammutetaan klo 21.


Annina ja meri.

Aurinkoa pitaa palvoa kun sita kerran on. Kylla, aiti ja muut huolestuneet, meilla on 30 suojakertoimet paalla, ja oltiin melkein koko aika varjossa :)


Kaytiin myos kurkkaamassa Tulumin rauniot, jotka ovat mahtipontisesti kallionkielekkeella Karibianmeren rannalla. Hienon paikan olivat Maya:t valinneet.

Tama puu ei siis ole rhododendron niinkuin olen monille vaittanyt, se on bougainvilla, ja oikein kaunis sellainen.


Lammin tuuli, ja kaunis meri. mmm.


Ja lopuksi viela todistukseksi, etta ollaan Anninan kanssa samassa paikassa, eika huijjailla photoshopatuilla kuvilla etta oltas yhdessa reppumatkalla.