Aloitettiin koko homma to 11. tammikuuta, jolloin käytettiin kokonainen päivä että saatiin kasaan noin 50 eri paperia kopioineen viisumia varten. (kts. Eevan blogi, siellä on kuva kaikista papereista). Mukana oli mm. kopio vuokranantajan henkilöllisyystodistuksesta, motivaatiokirje, ja pari lomaketta printattuna "lailliselle" pitkulaiselle paperille, just to mention a few.
Kasa papereita piti palauttaa nätissä keltaisessa kansiossa viisumitoimistoon, ja sitten vaan toivoa parasta.
Tänään käytiin toista kertaa ahdistelemassa immigraation tätejä ja setiä, kyllä ne meidät 4 vaaleaa tyttöä jo alkavat tunteakin. Marjon ja Alexin viisumit olivat valmiit, mutta Eevan ja mun vielä "työn alla". Venailtuamme pari tuntia, ja kyseltyämme uudestaan pariin otteeseen, mun viisumi valmistui, mutta Eevan jäi vielä talteen.
Olen nyt siis virallisesti opiskelija Meksikossa, ja pääsen lähtemään maasta, jos niin haluan! Ihmeellisintä on, että kaikkien kauhutarinoiden jälkeen tapauksista jotka eivät vielä 5kk jälkeen kotiin lähtiessäänkään ole saaneet viisumia, minulla rekisteröinnissä kesti ruhtinaalliset 23 päivää. Asiaan ehkä vaikutti että itku silmässä vakuutettiin ettemme saa Suomesta apurahoja, ellei meillä ole viisumi rekisteröity.. :P
Ja hyvät uutiset jatkuu: Täällä on vihdoin taas lämmin! Aurinko paistaa, ja sängyt on siirretty omiin huoneisiin, takaisin arkeen siis.
Tervemenoa 7-osainen yöpaita ja neljän sängyn yhteismajoitus!
Tervetuloa släbärit ilman villasukkia!
No hay comentarios:
Publicar un comentario