Veracruz y las gueritas

Veracruz: tuo herkullisen kahvin ja taivaallisten aamiaisten kehto!

Vietimme siis pitkän viikonlopun Veracruzissa, Meksikon kartalta voitte vilasta, löytyy kaakkois-Meksikosta Meksikonlahden rannalta. Halpalentoyhtiö Viva Aerobus kannatti meidän mukavasti edes ja takaisin, tietty kohtuuhintaan : )

Veracruz oli symppiskaupunki, mutta eniten meitä ilahdutti lämpö. Nukuttiin vaivatta ikkunat auki, meidän syntisen halvassa hotellissa. Kolmen hengen huone oli neljälle yölle yhteensä 90€!

Matkaseurana muut güerat: Eeva ja Marjo

Ensimmäisenä päivänä käveltiin rantaa pitkin kilometrikaupalla. Kun keskustan satama-alueelta pääsi ulos, oli näkymänä pelkkää merta!

Veracruz on edelleen aktiivinen satamakaupunki, ja sieltä löytyy myös Meksikon kansallisen öljy-yhtiön PEMEX:in päämaja.

Viehättävällä rantabulevardilla oli säpinää iltaisin, ja päivällä esiintyi joku paikallinen meritorvisoittokunta.

Veracruzista löytyy myös hieno akvaario, jossa käytiin ihailemassa ja kauhistelemassa mm. haikaloja ja kilppareita.

Tämä aukio viereisessä kylässä Boca del Riossa oli ehdottomasti paras: suihkulähteiden äärellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin kun taustalla soi hyvä salsa-musa.

Yksi päivä meni ihan vaan rannalla maatessa (vaikkei aurinko täysillä paistanutkaan) ja shoppaillessa. Rentouttavaa!

Viimeisenä päivänä lähdettiin bussilla seikkailemaan Veracruzista pohjoiseen. Oltiin aikamoinen näky bussissa, kun kaikki muut oli meksikolaisia.

Päädyttiin vanhoille intiaaniraunioille Cempoalaan (tunnettu myös Zembalona). Näitä inkkareita vastaan Cortéz taisteli kun saapui ekana espanjalaisena Meksikoon.
Camouflage..

Raunioiden jälkeen päädyttiin lounaalle Antiguaan, missä on kuulemma Meksikon(jollei jopa Pohjois-Amerikain) ensimmäinen kirkko.

Ja tässä Cortésin ensimmäisen talon rauniot..

Viikonlopun menu oli meripainotteinen, yllä näkyy kalaa a'la Veracruzana (sipuleita, tomaatteja ja oliiveja), jonka lisäksi syötiin myös kalaa valkosipulivoissa, ja tietty jättikatkiksia. Mutta kieltämättä oikein lihaisat tacot maistuivat aina välillä!

Musiikkia kuului joka lähtöön, sillä kaupunki oli täynnä katusoittajia, ja joka ilta jollain torilla oli danzón-tanssit. Käytiin syömässä tanssipaikan vieressä olevassa ravintolassa, eikä meinattu päästä eroon vanhasta papasta joka olisi halunnut opettaa meitä tanssimaan.

Saldona siis lepoa, ruokaa ja musiikkia, loistoloma!