Meksikon pikajuna

Koulu alkoikin jo kyllästyttää, joten ensiviikolla kapinoidaan ja lähdetään Eevan ja Marjon kanssa koko viikoksi lomalle! Sitten jaksaa taas 4 viimestä viikkoa tsempata luennoilla.

Kohteina on luultavimmin Mazatlan, ja keskiviikosta eteenpäin juna Kuparikanjonin (Barranca del Cobre) läpi aina Los Mochis:ista Chihuahuaan. (Täällä on muuten kaupunki nimeltä Tabascokin :)

Päästäksemme tunnelmaan hain netistä Meksikon pikajunan sanat, olemmehan menossa samaiseen junaan. Lukekaapa huviksenne kaikki sanat, enpä ole koskaan kuullut koko versiota. Quite entertaining!

Hasta luego!

Reino Helismaa: Meksikon pikajuna

Pikajuna Meksikon
Halki kiitää, yö jo on,
Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.
Haukku kuuluu kojootin,
Häipyy meluun veturin,
Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää.
Ensiluokan vaunussa
Uninen on tunnelma,
Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat.
Silloin vauhti hiljenee
Ja melkein pysähtyy
Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa,
Vaunun ovi aukeaa,
Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa:
Pikku-Pete, Iso-Pat,
Gangstereita molemmat,
Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa.
"Kädet ylös, gentlemen!",
Huutaa käskyn terävän
Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee.
"Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee,
Kuula sille, joka kenkkuilee."

Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi,
Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein,
Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot,
Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein.
Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää.
Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan:
"Miehet lyödään tainnoksiin, mutt' naiset viedään pois
Lempimättä en nyt olla vois."

Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi
Kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa:
"Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin
Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa."
Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta,
Hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Señores,
Meille tehkää mitä vain mutt' naiset säästäkää,
Muuten teistä kehno muisto jää."

Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus.
Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa.
Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias
Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa.
Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien
Hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan:
"Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee,
Me tehdään niin kuin rosvot määräilee."

Vanhapiika hypähtää Patin kaulaan, siihen jää,
Vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois.
Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä,
Eikä Patin vastustelu estää niitä vois.
Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu,
Vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I love you."
Matkustajat tuijottavat silmät selällään,
Kuinka kaikki oikein päättyykään.

Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat
Tulisia ovat, niistä hehkuu lemmenlies.
Kiljuu rosvo: "Kuulkaas Miss, minä olen naimisiss'
Ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies.
Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa."
Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa,
Junavaunun ovesta hän säntää pakoon, jees,
Muttei pääse metriäkään ees.

Ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljännyt,
Pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee.
Vapauden takaisin, Iso-Pat sai tietenkin,
Vuorostansa apua jo Pete huutelee.
Vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän
Solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän.
Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan
Kun ei Pete pysty loistamaan.

Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu.
Peten leukaan täräyttää suoran oikean.
Untenmailla otsa hiess' siinä uinuu pikkumies.
Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan,
Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen
Vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen
Tuomari nyt laskea lukujaan kai sais,
Ennen kuin Pat siitä virkoais.

Hei me leivotaan!

Lempiasiani Suomessa helmikuussa on kaikki kausiluontoiset leivonnaiset, jotka ilmestyy kauppoihin vaan pariksi päiväksi. Päätettiin siis yhteistoimin kunnioittaa sekä Runebergin päivää helmikuun alussa, ja tänään laskiaista leipomalla :)

Runebergin torttuja leipoessa käytiin läpi perus Suomen historiaa, kuten esim. kuka Runeberg oli (Suomen kansallisruonoilija), ja että Elias Lönnroth kokosi Kalevalan. Kansalliskirjailija on toki Kivi. Suomi maailmankartalle!

Oli muuten hyviä torttuja kun kostutettiin vähän rommilla, ranskalasikämppis Alexin lemppari so far. Lupasin viedä hänet kesällä Porvooseen maistamaan kunnon torttusia.

Hiiva on täällä vähän erilaista, ja meillä on tapana yliannostella sitä.. Onneksi sentään löysin kaupasta hiivaa, selitin innoissani meksikolaiselle kauppasedälle: "se juttu mitä pistetään kakkuihin, ja pistetään uuniin ja se nousee..". Ymmärsi se :)

Korvapuusteja on kiva leipoa, vaikka kaasu-uunilla tulos onkin vähän erilainen. Ja ollaan niin kekseliäitä ku viinipulloa voi käyttää kaulimena, ja jopa tehtiin voipaperista tuollainen leipomisalusta :P Voitte muuten kuvitella että keittiössä oli kuuma!

Huomenna aamiaiseksi laskiaispullia, tietty hillon ja kerman kanssa, nam!

Tiesittekö muuten että kaasuliedellä voi grillata marshmallowseja? Kätevää.

Ja lopuksi vielä näytille meidän viikon hedelmäannos neljään pekkaan. Voi sitä vitamiinien määrää... Ainiin, tuosta puuttuu vielä banaanit, ja guyava, ja mango. Hyvää on!

When four girls visited Zacatecas and Real de Catorce

We had the best weekend trip! The 4 rubias (four blonds as we are known here) packed their bags on Wednesday night and hopped on a night bus to Zacatecas, around 5 hours south from Monterrey. Well it can also be around 7 hours from Monterrey, depending on which bus company you take :)

Happy girls heading to a night in the bus. We had packed all necessary equipment, such as inflatable pillows and blankets.

When arriving to Zacatecas on Thursday morning, we checked into another dirty-cheap (not dirty, but cheap) hostel, and headed into town. Zacatecas is known for its silver (we bought a lot of that) as well as its very cosy down-town area. There are "only" half a million inhabitants, of which almost one in ten are students.

A picture from our hostel roof terrace, behind you can see the Zacatecas cathedral. If you still don't know us, its Marjo, me and Alex from the left.

We took a cable-car up to one of the hills surrounding Zacatecas, and the view was magnificQent! You could see the whole town in the middle of desert. I mean after the town borders, there was nothing for hundreds of kilometres.

The city had a very European feeling to it, and had quite nice parks. Here we are enjoying the sun in one of them. (Naturally we got burnt during the day, since "it was too cold for sun-lotion".)

Windyyyyyy! The weather was really perfect during daytime, sunny but cool. In the evening it would have been chilly in the room, if we would not have packed our hairdryer. God, I love that hairdryer!

As Zacatecas is in the middle of the desert, there are a lot of cactuses, so we decided to carve our names on one. My name is there as well, but Eeva didn't fit it on the picture :P

Huipulla tuulee.. We were fooling around with our cameras at the top of Cerro de la Bufa, mainly cause we had slept very little the previous night..

As I said, we did not get tired of looking at the view in the city, it was magnificent!

We took a ride in to the Eden mine, an old silver mine where you could walk from one end of the mine to the other. We were really deep: 200 m under the top of the mountain. The conditions where mine workers had worked there around 100 years ago where horrible, long work days and dangerous conditions. Lucky we had the helmets..

Four happy girls in the park and the sun shining. Alex and Eeva bought their hats from Zacatecas, almost all the men there were wearing cowboy hats.

There were many pretty churches in Zacatecas, I especially liked this one since it was completely white inside.

The "we are about to be a famous girl-band" picture.

After enjoying the food and sights in Zacatecas, we moved on to Real de Catorce. The two towns are really quite close to each other, but it took us 10 hours on the bus to change place.

Real de Catorce is a "ghost-town" with 1500 inhabitants, really small on a Mexican scale. The people there only live on tourism. This is the town where the Mexican with Pitt and Robers was filmed. Basically the town was 4 blocks time 4 blocks, you could walk around it in 15 mins.

We took a horse ride to an old silver mine up on a hill next to Real. It was my first time to ride a horse alone, on cobbled alleys up a mountain. Not an easy task I must say, but the view was splendid! Here we are Marjo, Alex me and the guide on a donkey=burrito.

My white horse was called Conejo. I was allright until the horses started going into trot, and even galloping. I don't think I've ever been that scared in my life. The rest of the riding trip my horse went after the guide's horse, so that I could hold on with two hands :)

We did another riding trip on Sunday morning to another hill by Real. From the top you could not see anything but desert and hills, it was great!

At the top of the mountain, there was a ritual place for Huichol indians. Apparently some still go there to do offerings when they have holidays.

Although the sights were great, I think the best part of the holiday was again: the food. We had great homemade fettucini, excellent enchiladas, good breakfasts with eggs and gorditas, crepes, and so much more.

Actually, the one night we spent in Real de Catorce was quite scary. We were in our hostel room, ready to go to sleep when there was some huge bangin on the roof. We didn't really feel like checking what was going on, but there was a lot of noise. A while later there were some noises outside our door, so that it seemed like someone would come in any minute. We never found out what it was, but one night definitely was enough for me..

During our four day trip we ended up with over 500 pictures. To see some more, check Alex's and Eeva's blogs from my links.

Well, no we are back at home and back to reality. Wish there was no school, and only time to travel..

Sporttista menoa

Ei täällä Monterreyssä vain syödä herkullisia tacoja ja harrasteta penkkiurheilua, vaan urheillaan! TEC:illä on loistavat urheilumahdollisuudet aina uimisesta ja koriksesta aina miekkailuun. Tähän mennessä olen käynyt testailemassa vain Taebo-aerobic thaiboxin sekoitusta, pilatesta sekä Zumba-tanssituntia, joka onkin tätänykyä lempparini.

Tunnin aikana tanssitaan merengue:tä, salsaa, cha-cha:ta, cumbaa ja monia muita tansseja. Viime viikolla olin puolirampa koko viikon lopputunnin jalkakyykkysarjojen jälkeen, mutta tällä viikolla oli onneksi vain vatsalihasliikkeitä.

Ja miksi kaikki tämä? Jotta saisin yleiskunnon riittävälle tasolle että voisi kiivetä Cerro de la Silla vuorelle. Se on siis se iso satulan näköinen vuori joka näkyy usein kuvien taustalla. Käytiin pari viikkoa sitten harjoittelemassa Chipinquen luonnonpuistossa, kiivettiin noin 1h ylös ja saman verran alas. Mukavaa oli!

Ylhäällä oli mukavaa syödä eväitä. Mukana vasemmalta lähtien Guillermo, Mike, Alexandra, Eeva ja Marjo.

Chipinquen vuori on aika lähellä EGADE:a, eli San Pedron kunnassa. Melkein kaikkien talojen pihassa oli uima-allas..

Matka alas oli liukas!

Iloiset ja onnelliset vuoren valloittajat matkalla syömään tacoja!

Tänään illalla lähdetään Zacatecasin hopeakaupunkiin viikonlopuksi. Matkalla takaisin piipahdetaan Real de Catorce:n aavekaupungissa. Hasta la vista läksyt, bienvenido loma!

Byrokratiaa, final cut

Meksikossa on sellainen asia kun opiskelijaviisumi. Itse viisumin voi hakea suuremmitta suruitta Suomen Meksikon suurlähetystöstä ilmaiseksi. Meksikon päässä viisumin rekisteröinti onkin vähän hankalampi..

Aloitettiin koko homma to 11. tammikuuta, jolloin käytettiin kokonainen päivä että saatiin kasaan noin 50 eri paperia kopioineen viisumia varten. (kts. Eevan blogi, siellä on kuva kaikista papereista). Mukana oli mm. kopio vuokranantajan henkilöllisyystodistuksesta, motivaatiokirje, ja pari lomaketta printattuna "lailliselle" pitkulaiselle paperille, just to mention a few.

Kasa papereita piti palauttaa nätissä keltaisessa kansiossa viisumitoimistoon, ja sitten vaan toivoa parasta.

Tänään käytiin toista kertaa ahdistelemassa immigraation tätejä ja setiä, kyllä ne meidät 4 vaaleaa tyttöä jo alkavat tunteakin. Marjon ja Alexin viisumit olivat valmiit, mutta Eevan ja mun vielä "työn alla". Venailtuamme pari tuntia, ja kyseltyämme uudestaan pariin otteeseen, mun viisumi valmistui, mutta Eevan jäi vielä talteen.

Olen nyt siis virallisesti opiskelija Meksikossa, ja pääsen lähtemään maasta, jos niin haluan! Ihmeellisintä on, että kaikkien kauhutarinoiden jälkeen tapauksista jotka eivät vielä 5kk jälkeen kotiin lähtiessäänkään ole saaneet viisumia, minulla rekisteröinnissä kesti ruhtinaalliset 23 päivää. Asiaan ehkä vaikutti että itku silmässä vakuutettiin ettemme saa Suomesta apurahoja, ellei meillä ole viisumi rekisteröity.. :P

Ja hyvät uutiset jatkuu: Täällä on vihdoin taas lämmin! Aurinko paistaa, ja sängyt on siirretty omiin huoneisiin, takaisin arkeen siis.

Tervemenoa 7-osainen yöpaita ja neljän sängyn yhteismajoitus!

Tervetuloa släbärit ilman villasukkia!

Nyt terdelle tekemään kouluhommia. Que calor! oo-ee-oo, que calor, tengo yo!

Veracruz y las gueritas

Veracruz: tuo herkullisen kahvin ja taivaallisten aamiaisten kehto!

Vietimme siis pitkän viikonlopun Veracruzissa, Meksikon kartalta voitte vilasta, löytyy kaakkois-Meksikosta Meksikonlahden rannalta. Halpalentoyhtiö Viva Aerobus kannatti meidän mukavasti edes ja takaisin, tietty kohtuuhintaan : )

Veracruz oli symppiskaupunki, mutta eniten meitä ilahdutti lämpö. Nukuttiin vaivatta ikkunat auki, meidän syntisen halvassa hotellissa. Kolmen hengen huone oli neljälle yölle yhteensä 90€!

Matkaseurana muut güerat: Eeva ja Marjo

Ensimmäisenä päivänä käveltiin rantaa pitkin kilometrikaupalla. Kun keskustan satama-alueelta pääsi ulos, oli näkymänä pelkkää merta!

Veracruz on edelleen aktiivinen satamakaupunki, ja sieltä löytyy myös Meksikon kansallisen öljy-yhtiön PEMEX:in päämaja.

Viehättävällä rantabulevardilla oli säpinää iltaisin, ja päivällä esiintyi joku paikallinen meritorvisoittokunta.

Veracruzista löytyy myös hieno akvaario, jossa käytiin ihailemassa ja kauhistelemassa mm. haikaloja ja kilppareita.

Tämä aukio viereisessä kylässä Boca del Riossa oli ehdottomasti paras: suihkulähteiden äärellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin kun taustalla soi hyvä salsa-musa.

Yksi päivä meni ihan vaan rannalla maatessa (vaikkei aurinko täysillä paistanutkaan) ja shoppaillessa. Rentouttavaa!

Viimeisenä päivänä lähdettiin bussilla seikkailemaan Veracruzista pohjoiseen. Oltiin aikamoinen näky bussissa, kun kaikki muut oli meksikolaisia.

Päädyttiin vanhoille intiaaniraunioille Cempoalaan (tunnettu myös Zembalona). Näitä inkkareita vastaan Cortéz taisteli kun saapui ekana espanjalaisena Meksikoon.
Camouflage..

Raunioiden jälkeen päädyttiin lounaalle Antiguaan, missä on kuulemma Meksikon(jollei jopa Pohjois-Amerikain) ensimmäinen kirkko.

Ja tässä Cortésin ensimmäisen talon rauniot..

Viikonlopun menu oli meripainotteinen, yllä näkyy kalaa a'la Veracruzana (sipuleita, tomaatteja ja oliiveja), jonka lisäksi syötiin myös kalaa valkosipulivoissa, ja tietty jättikatkiksia. Mutta kieltämättä oikein lihaisat tacot maistuivat aina välillä!

Musiikkia kuului joka lähtöön, sillä kaupunki oli täynnä katusoittajia, ja joka ilta jollain torilla oli danzón-tanssit. Käytiin syömässä tanssipaikan vieressä olevassa ravintolassa, eikä meinattu päästä eroon vanhasta papasta joka olisi halunnut opettaa meitä tanssimaan.

Saldona siis lepoa, ruokaa ja musiikkia, loistoloma!

Veracruz is warm!

Just a quick note from Veracruz city where we are at the moment for a couple of days on holiday.

It´s warm here! we slept in a warm room! its warm in the streets! you can imagine the joy :)

And the food is good here.. Well, more pics and feelings when i get back, now we are off to change for dinner.

I`ll be back in Monterrey on Sunday, until then, adios amigos!

Niina