Suomalainen ruoka

Tuli mesekeskustelun aikana niin kova ikava suomalaista ruokaa, etta laitan tanne listan mita kaikkea aion syoda ensimmaisten viikkojen aikana kun olen takaisin kotona:

uudet perunat
mansikat
maito
graavilohi
ruisleipa
marjarahka
maitotuotteet (raejuusto, kermaviili, jogurtti, JAATELO)
edam- ja emmental-juustot
maksalaatikko

HeVi-osasto ei paase hallitsevaan osaan tuolla listalla, silla ne nyt on vaan niin hyvia taalla. Mango-vetta tulee ikava.

Lyhyt "Meksikolainen poika-Suomi" sanakirja

Olen oppinut aarettoman hyodyllisia sanoja viime aikoina mun 9-16 vuotiailta ystaviltani. Tassa pieni esimerkki paivan sanavarastosta:

tetas, buubies=tissit
dáme mi pelota, pendejo!=anna takaisin mun pallo, idiootti
hacer meme=pussailla
chupalote=fritsu
no me pegas!=ala lyo minua!
no hay chickle=ei saa hipassa ottaa kiinni sita joka sut otti kiinni
déjame en paz!=jätä mut rauhaan!
Porque tengo que comer todo?=miksi pitaa syoda kaikki?
He terminado mi aseo!= Oon tehny loppuun mun kotityot! (kuitenkin harvemmin on)
Tienes coscillas?=Kutiatko?
Piedra, papel, tijeras=perinteinen kivi-paperi-sakset, ratkaisee kaikki riidat
Tengo un chingo de dulces.=Mulla on ihan sikana karkkia.

Uskonto.

Mistas alottaisin? Meksikossa se on kaikkialla. Kaikki on katolilaisia, vaikka eivat niin uskoisikaan, ihan vaan periaatteesta. Yksi munkeista kyseli juuri tanaan etta miten luterilaisuus eroaa katolilaisuudesta (onko meillakin raamattu, uskotaanko jumalaan, rukoillaanko?) :P Lupasi selvitella mulle onko Pueblassa luterilaista kirkkoa (oli pakko siis menna sanomaan etta olen luterilainen, ja onhan sita tavallaan kun on Suomessa luterilaisesti kasvatettu, right?). Yks toinen munkeista sanoi yhtena paivana ettei edes kannata sanoa olevansa luterilainen vaan valehdella olevansa katolilainen. Muita kuulemma katsotaan vahan oudosti, ja jopa syrjitaan.

Meksikolaisia voisi helposti syyttaa fatalismista, oiva esimerkki on mielestani eras taksikuski jonka kyydissa istuskelin reissun varrella (harmi etten saanu kuvaa):

• Peruutuspeilin edessa oli rukousnauha, niin etta siita tuskin naki taaksepain.
• Nopeusmittarin edessa oli Meksikon suosituimman pyhimyksen Guadalupen kuva, niin etta nopeutta ei nahnyt.
• Kun tultiin risteykseen, kuski ei vilaisutkaan oikealle, teki vain ristinmerkin ja painoi kaasua.
• Kuskilla oli turvavyossa hakaneula, niin etta vyo pysyi alhaalla, ja sen sai laitettua vyotaron yli niin etta naytti etta se olisi kiinni (jos vaikka poliisiseta sattuisi), mutta vyo ei vahingossakaan ollut kiinni.

ei ollut kauheen turvallisen oloinen kyyti..

Toisaalta uskonto on se joka tuo taalla paljon turvaa ja tukea varsinkin koyhimpien elamaan. Gracias, a dios (kiitos luojan) kuulee kaduilla paivittain. Tarkottaahan Adios:kin (nakemiin!) suurinpiirtein "luojille" tai "luojan kasiin".

Yhta asiaa en kuitenkaan ymmarra. Suomessa soitetaan kirkonkelloja ennen kuin jumalanpalvelus alkaa. Taalla paukutetaan raketteja, todella kovaa! Pitanee kysya mika merkitys silla on..

Meksikolaiset osaa juhlia!

Oltiin eilen koko konkkaronkka toisen vastaavan sijaiskodin 60v. juhlissa. Veli Rafas joka on perustanut taman kodin jossa olin, on kasvanut tuossa kodissa! Oli siis juhlan paikka!

Pojat kerrankin rivissa ja hiljaa, pyhavaatteissan.

Ensin oli jumalanpalvelus, ensimmainen katolilainen meitsille. Osa pojista kylla naytti nuokkuvan ehtoollisen aikana.

Ehtoollisen jalkeen syotiin talon puutarhassa. Porukkaa riitti, ja ruoka oli hyvaa! Kanaa mole-kastikkeella ja santsiannos oli niin suuri, etten saanut kaikkea mahtumaan.

Mut pistettiin kunniapaikalle kahden paamunkin valiin. Oli eka vahan jannat paikat, mutta mukavia ihmisia kaikki. Naureskelivat kun en voi syoda kovin tulista ruokaa...

Lapsille oli tietty pelle, joka teki ilmapalloelaimia, mutta veti kylla aika saalittavan shown..

Kodin johtaja innostui laulamaan meksikolaisia hitteja, ja hyvin lauloikin!

Ja musat soimaan! ihmiset tanssivat aivan hulluina, munkit mukaanlukien :) poissa ovat kuvat jahmeista veljista kaavuissaan...

Meitsikin tanssi munkin kanssa salsaa! hah, kokemus sinansa. Kokonaisuudessaan oikein mukavat juhlat, ilmat suosivat, ja tunnelma oli tosi valiton. Mukava pieni valopilkku arjessa :)

"Home" sweet "home"

When I first arrived in Puebla, I spent around 5 days sleeping in a hostel. Its quite tough to share a room with 8 people, when everyone has their own timetable; some arrive at 3 am, and others get up at six.

The colonial hostel was very pretty, but quite noisy..

Luckily the brothers found a little room for me to stay at, for 800 pesos (around 60€) per month :) I live with an old granny, who is quite attention craving at times, but very sweet. My room is really nothing but a room and a bathroom, but since I only sleep there, it suits me fine.

My entrance, closet, "kitchen table", shelf and bedroom.

The view from the door: the bed, another little cupboard and the bathroom.

Which gets us to my favourite subject: the bathroom. I really do miss proper water pressure in Finland. The first time I took a shower, the water barely dripped from the shower. Well, luckily turns out that it was only clogged by sand and chalk. I opened it one morning by poking it with a needle (thanks to the old lady´s advice) and voila! theres more water.

However, there is still the subject that the water is warmed by gas. So if i want to take a shower, i need to go downstairs, open the gas, light the gas heater from a little window in my bathroom, and wait for around 15 mins for it to warm up. I now officially categorize all countries where water is not automatically warm developing countries (Italy and Greece included). And then there is the fact that the old lady saves on electricity, so she shuts down the water pump regularly, so my toilent seldomly flushes.. oh well..

My bathroom, shower combination.

Lovely, right?

In my apartments I haven´t been blessed with views. In Monterrey, I had the wall of the next door building (and a horrible barking dog), here I have this. Unfortunately in the picture you cannot see the canary bird that wakes me up every morning at 6.

Talking about gas, there is also a gas car that drives around in all parts of Puebla, with the same melody, and guys yelling "GAS, QUIEREN GAS?!" starting at 7 am. Needless to say, I dont particularly like it when it passes by the third time in the morning.. All things said, I´m still quite happy with my little room and my peace. Will head off there right now.

p.s. Loppuun hyvan ystavani Miikka Riemun lyhyt kuvaelma Mehikon vedenpaineesta:

"Vesi valuu johdosta vaan ulos ja tippuu lattialle kuin märkä rätti, sellaista oli meksikossa, ja sillä rätillä ihmiset pesi kasvonsa, juoda sitä ei voinut, ennemmin piti vaikka kuihtua pois."

First troubles

I´m feeling exhausted because some of the boys are giving me a lot of trouble. Of course this is completely understandable, because all of them come from homes where they have been abused or their parents have had a bad relationship (thats why they are here). Especially in a big group, they tend to misbehave.

It´s difficult to know how to behave, what to do or what to say, if they e.g. say bad words, or keep pushing it even if you tell them to do something. Especially since I´m no educator nor parent and don´t have the same authority as the brothers. Just trying not to lose my temper, and be a good example myself.

All my respects to the brothes who have done this for years, its a really valuable work.

Arki alkaa rullaamaan

Viikkoon on mahtunut niin paljon tunteita ja uusia asioita, etta niita on vaikea kuvailla. Yritan kuitenkin tiivistaa vahan keskuksen arkea. Viime viikon lapsilla oli lomaa koulusta, joten keskuksessa oli vain pari poikaa, muut lomailivat perheidensa kanssa. Loma oli loistava sattuma, koska sain tutustua vahan paremmin pariin poikaan, ja rauhassa seurailla keskuksen toimintaa. Loput pojat palasivat eilen, ja sen jalkeen onkin ollut tohinaa. Normipaiva on suunnilleen seuraava:

Klo 7.30 lapset heraavat
Aamurukous
Joka toinen paiva pojat kayvat pesulla julkisissa hoyrysuihkuissa
Klo 9.30 Tuun keskukseen
N. klo 10 Aamiainen
Siivousta
Klo 11-12.30 Englannintunteja ja muuta opetusta
Klo 13-18.30 Pojat ovat koulussa (saa vahan hengahtaa)
Illallinen
Iltarukous
Leikkimista
Klo 21.30 Lahden kotiin koska vika bussi lahtee

Pojat ovat ensivaikutelmalta todella iloisia ja avoimia, mutta kaipaavat paljon huomiota. Nuorin on 9, ja vanhimmat yli 20 vuotta. Voitte vain kuvitella millainen show saadaan kun joku aloittaa ruokasodan... :P Paallisin puolin kuitenkin keskuksen toiminta on mielestani toimivaa, ja tahan mennessa olen viihtynyt.

Itse englanninopetus on aika vaikeaa, koska suurin osa pojista ei ole koskaan opiskellut englantia. Mista aloittaa? Miten pitaa niiden huomio ylla kauemmin kuin 5 min? Tahan mennessa ollaan kayty lapi ihan perus tervehdyksia, arkeen liittyvia sanoja, ja paljon leikkeja. Jos jollain tulee mieleen muita hyvia leikkeja kuin Alias, ristisanat ja peili, joilla uusia sanoja voisi opettaa, niin vinkkeja otetaan mielellaan vastaan. Opettamisesta tekee ehka viela vaikeampaa etten ole itse oppinut englantia kirjasta, niinpa on vaikea tietaa mika on helppoa, ja mika taas haastavampaa. Mutta hitaasti eteenpain.

Niin, keskuksessa on muuten toinenkin vapaaehtoinen, 19v. Dan Englannista, joka aikoo pyrkia yliopistoon opiskelemaan espanjaa ja nayttelemista. Mutta lisaa kaikesta tasta myohemmin..

TESTI: oletko valmis saamaan lapsia

Hah, sain mailiini tallaisen testin, joka tavallaan liittyy laheisestikin elamaani. Vietettyani viikon pienten poikien kanssa, voin todeta etta tama liippaa aika lahelta todellisuutta. Terveisia muuten Tomille (Tuomon veli) ja Marille, lykkya pyttyyn!

1. SIISTEYSTESTI Levitä puuroa pitkin sohvaa ja verhoja. Hankaa sitten kuraa seinille. Peitä kurajäljet värikynillä. Aseta vielä kalapuikko sohvan taakse ja kokeile, säilyykö se siellä kesän yli.

2. LELUTESTI Hanki 10 litran pakki leegoja. Pyydä ystävääsi levittämään ne ympäri kotia. Laita side silmillesi. Yritä kävellä kylppäriin tai keittiöön. Ei saa huutaa! (Sillä sehän herättäisi lapset keskellä yötä...)

3. RUOKKIMISTESTI Hanki suuri, muovinen virvoitusjuomapullo ja täytä se puoliksi vedellä. Ripusta se kattoon tukevalla narulla. Laita se heilumaan. Yritä törkkäistä pullon suusta lusikallinen löysää velliä esittäen samalla lentokonetta. Lopuksi kumoa kulho sisältöineen lattialle.

4. PUKEUTUMISTESTI Hanki suurikokoinen, elävä ja huonolla tuulella oleva mustekala. Tunge se pieneen verkkokassiin varmistaen samalla, että jokainen sen käsivarsista pysyy kassin sisällä.

5. RUOKAKAUPPATESTI Lainaa yksi tai kaksi isokokoista eläintä - esim. vuohet ovat hyviä - ja vie ne mukanasi ostoksille ruokakauppaan. Huolehdi, että ne pysyvät koko ajan näköetäisyydellä ja maksa kaikki, mitä ne syövät tai tuhoavat.

6. VALVOMISTESTI Hanki kestävä, pieni kangassäkki ja täytä se 5-6 kilolla hiekkaa. Kastele se läpikotaisin vedellä. Klo 20.00 ala hyräillä ja tanssia valssia sen kanssa. Klo 21.00 käy makuulle ja pane herätyskello soimaan klo 22.00. Nouse ylös, ota säkki syliisi ja laula sille kaikki laulut, jotka olet koskaan kuullut. Keksi vielä tusina uusia lauluja ja laula niitä aamuyöhön asti, kunnes kello näyttää 4.00. Pane herätyskello soimaan seuraavaksi klo 5.00. Nouse ylös ja valmista aamupala. Jatka tätä seuraavat 5 vuotta. Yritä näyttää iloiselta!

7 a: FYYSINEN TESTI (Naisille) Hanki kasoittain hernepusseja ja kiinnitä ne vaatteisiisi vatsan kohdalle. Kun 9 kuukautta on kulunut, poista yksi hernepussi.

7 b: FYYSINEN TESTI (Miehille) Mene lähimpään apteekkiin. Aseta lompakkosi tiskille ja pyydä apteekkaria tyhjentämään se. Jatka matkaa lähimpään ruokakauppaan. Suunnista neuvontapisteeseen ja anna kauppiaalle valtuudet tyhjentää seuraava palkkatilisi. Osta sanomalehti. Mene kotiin ja lue se viimeistä kertaa rauhassa.

8. LOPPUKOE Etsi käsiisi pariskunta, jolla jo on pieniä lapsia. Anna heille kunnon oppitunti siitä, miten he voivat kohentaa itsekuriaan, kärsivällisyyttään, siisteyskasvatuksensa tasoa ja lastensa pöytätapoja. Anna heille lukuisia esimerkkejä siitä, miten he voisivat kasvattaa lapsiaan paremmin. Nauti tästä kokemuksesta. Se on viimeinen kerta, jolloin sinulla on valmiina kaikki vastaukset.

Greetings from Puebla!

Sorry for not writing in a while, been a bit busy. For those who do not know, I´m currently working as a volunteer in Puebla, and will stay here for a month or so. I started the day before yesterday, and so far it has been more rewarding than I could have ever imagined.

Im working at a house for kids whose parents have mistreated them, and they get to stay in this house run by Fransiscan monks until their parents get things settled. There are aroudn 15 boys in the house, three brothers, and now me :) I teach them some English, read with them, and just play.

Here is the website for the place for you to check out.

Just to let you know, that so far so good, and i´ll write more about my perceptions and experiences another day.

Take care!

p.s. Just want to send greetings to my lovely family and relatives! Seeing these kids with little family relations, makes me appreciate you even more :)

Tunick Mexico Cityssa

Hih, harmi etten sattunut Mexico Cityyn pari paivaa aikaisemmin; Tunick (joka kuvasi alastomia ihmisia Havis Amandan edessa pari vuotta takaperin) oli kerannyt mielettoman maaran ihmisia Mexico Cityn zocalolle.

Hesarin juttu taalla. Kuvia taalla.

p.s. Luulin tanaan osaavani sanoa missa vaiheessa kesaa tulen takaisin Suomeen, mutta monen mutkan jalkeen suunnitelmat ovat taas auki. Ilmoittelen siis paluustani kun aihe on ajankohtainen..

Boy do I love beaches..

Tassa viela pari viimeista fiilistelykuvaa Zipoliten biitsilta. Koska paikassa ei ollut yhtikas mitaan muuta tekemista kun rannalla makaaminen, oli olo kohtuullisen leppoisa. Anninakin paasi kastautumaan Tyynessa valtameressa!

Illallinen Alchemist-ravintolassa rannalla. Tunnelman kruunasi Oasis, tuuli kasvoilla, ja hiekka jalkojen alla. Ei ollut kiire mihinkaan..

Auringon laskettua yllatykseksemme kuu alkoi nousemaan (pieni punainen pilkku taustalla) ja muuttui vahitellen punaisesta pallukasta kirkkaaksi ja valaisi koko taivaan.

Rantaa auringon laskiessa.


Mahtavat aallot loivat rantaan, taallakin oli uiminen kiellettya..

The Indian village of San Juan Chamula

The last day in San Cristobal de las Casas, Annina and I decided to visit the indian village of San Juan de Chamula, around 10km from San Cristobal. There were a lot of organised tours to closeby villages, but we didnt really feel comfortable joining an "authentic meal" with the villagers, or participate in a "wedding ceremony", so we picked a "chicken"-ride on a minivan to the village on Wednesday afternoon . (Unfortunately no chickens this time..)

Already in the van you could notice the different features of these people, and everyone was speaking Tzotzil, the most common language in this area. Annina sat with me in the backseat next to a beautiful little girl around 3 years old, with big brown eyes, and traditional braids in her hair. From the window you could see some houses passing by, mainly made of metal-roofs and poor walls.

When arriving in San Juan de Chamula, we were immediately surrounded by little kids asking for a peso, or selling handicrafts. Since it is forbidden in the village to take pictures, we dont have any. The village is famous for its church with quite specific rituals. Inside the church the floor was covered with pineneedles, and candles were burning everywhere. I was suprised how normally all the villagers were acting inside, although there was a lot of tourists staring at what they were doing. Close to the altar, there were two old ladies sacrificing a chicken and holding it above some candles. In the back end of the church some men were playing the accordion, guitars and other instruments. The church smelt strongly of incents, and the smoke of candles blurred the statues of saint which were ligned along the wall.

The habitants of San Juan Chamula have traditionally combined pre-Hispanic beliefs with Christianity, and they believe that this church is the centre of the world. There are healers in the church, offering a combination of eggs, Coca-Cola (heaps of bottles were being carried in all the time) and candles, in order to heal the diseases of the people visiting them.

When we got out of a church, a cute little girl offered to explain to us in Spanish about the different traditions of the church, and the village. She had done a great job learning by heart all kinds of intersting facts, and we were quite happy listening to here stories, and rewarding her for her knowledge.

We went walking around in the village, looking at the artisanias on the streets, and visiting the church graveyard. The villagers nowadays live much of tourism, and you could see how eager they were to sell their products.

Before leaving the village, we decided to sit down for a drink. Another little girl came up to us and asked for us to buy her a drink. So we offered her some grapejuice and she sat down to hold us company. In only a moment, her brother joined us, and we ended up buying him a drink too, since they were quite persistent in asking different things as gifts :) we asked them the typical questions on their school, home and what games they like to play. Just made me realise that kids really are the same everywhere in the world. We bought them some notebooks before returning to San Cristobal, and in some way I felt that at that moment, I could do just that little thing for these kids, although I´m usually not a big fan of giving money to people begging, but rather try to support more sustainable ways of charity.

It was just really interesting to see this completely different way of living, but now I start to understand where all of the 40 million people living with under a dollar a day in Mexico are. The poorness just cannot be grasped. Needless to say, we were quite emotionally exhausted on our way back to the city..

Matka jatkuu vuoristoon..

Meridan ja Palenquen kuumudesta siirryimme vesiputousten kautta viileaan vuoristokaupunkiin San Cristobal de las Casas:iin. Aivan ihastuttava kaupunki, jossa on paljon eurooppalaistyylisia kavelykatuja, kahviloita ja kirkkoja.

Kavelykatu Hidalgo, jonka varrella on vaarallisen kauniita korukauppoja..

Jono pankin edessa vappuaattona, thank god for Nordean nettipankki!

Kavimme oikein maittavalla vappuillallisella intialais-thai-libanonilaisfuusiopaikassa, ja masu tuli niin tayteen, etta hyva etta paastiin hostellille asti! Tanaan herasimme taas aikaisin perinteiseen tapaan, ja lahdimme katsomaan Canyon de Sumideroa, joka on upea kanjoni noin tunnin matkan paassa.

Krokotiilit kellottelivat auringossa niin paikallaan, etta ei ensin uskottu niita elaviksi.

Kuljettiin tallaisella veneella kanjonin poikki, ja ihailtiin maisemia.

Kanjonin seinamat ovat parhaimmillaan yli 1000 metria korkeat, ja syvyys on 120-150 metria. Ei ihan tehnyt mieli uimaan. Opas kertoi kaikista extremeurheilijoista jotka tulevat tanne esim. uimaan maratonia, kiipeamaan 2 viikkoa seinamaa ylos, tai hyppaamaan vapaahyppyja. Not for me.

Iltapaivalla piipahdimme paikallisilla markkinoilla, ja ostimme koruja. Kuvassa ihanasti asetellut tomaatit ja mangot.

Huomenna menemme kaymaan intiaanikylassa, ja sitten jatkamme taas rannalle. Kahteen viikkoon on jo nyt mahtunut enemman kuin olisin ikina voinut kuvitella, ja toisaalta aika kuluu nopeasti. Nyt suihkuun ja syomaan! Terveisia kaikille!!