Mis favoritos: San Miguel de Allende y Guanajato

Jatkaaksemme joka toisen viikonlopun reissutahtia, kävimme Marjon ja Eevan kanssa viime viikonloppuna San Miguel de Allendessa ja Guanajatossa. Molemmat olivat äärimmäisen kauniita kolonialistisia kaupunkeja, jossa oli kiva tunnelma, hyvät kävelykadut ja paljon loistavia ravintoloita ja kahviloita. Niinkuin Euroopassa konsanaan!

San Miguel de Allenden lempparit: eli päätähuimaavat näkymät, ihanan rauhalliset ja viileät sisäpihat, kukat joka puolella söpöissä pikku ruukuissa (miksei Suomessa ole aina kesä?) ja pienet kadut kuin tehtyjä päivä- ja iltakävelyitä varten.

San Miguel de Allenden aivan uskomaton Parroquia-kirkko, jonka näki melkein kaikkialta kaupungista. Kaunis ulkoa varsinkin iltaisin, mutta sisällä oli taas niitä pelottavia vahapatsaita Jesuksesta ja muista tärkeistä tyypeistä. Kuka nekin on keksinyt?

Kesätytöt poseeraa Rhododendronin (tai siksi mä sitä kutsun) alla. Käytiin myös orkidea puistossa, jossa oli vähän mutta sitäkin kauniimpia orkideoja.

Tässä lounastamassa lounasmenytä johon kuului sipulikeitto, pinaattiriisiä ja kasvismuhennosta sekä runsas salaatti, ja maailman paras porkkanakakku. Kaikki tämä 6e, mums!

Muutenkin syötiin kyllä napamme täyteen, varsinkin San Miguel de Allendessa; juustokakkuja, pinaattilasagnea, punaviiniä, virkistävät aamujugurtit, hedelmiä kadulta niin että napa raikaa jne. Kyllä ruoka sitten on vaan niin tärkeää!

San Miguelissä vietimme siis torstai-iltapäivän ja perjantai aamupäivän, ja jouduimme surumielin luopumaan maailman parhaasta ja mukavammasta hostellista, joka oli vielä halpakin. Kyllä niitä helmiä mahtuu sikojen joukkoon, tai jotain sinne päin...

Guanajato taas on aktiivinen opiskelijakaupunki, olisipa meilläkin sinne vaihtopaikkoja! Ylhäällä on näkymä kirkon edessä olevalta aukiolta, jossa istuskeltiin pari iltaa, ja oikealla valokuva näköalapaikalta. Kuten näette, täällä on kyllä vuoria ihan jokapaikassa, ja hapenottokyky on varmasti parantunut, kun minimikorkeudet on jotain 1800m luokkaa..

Alhaalla taas näkyy Guanajaton yliopisto (beats ours..) ja ah, niin ihanat pinkit talot. Voi kun mullakin olisi pinkki talo tuolla jossain seassa.

Guanajatossa käytiin myös muumiomuseossa, jossa oli vauvamuumio ja muuta ällöä. Muumiot on siis kaivettu paikalliselta hautuumaalta kun sieltä loppuu tila.. hmm... Toinen outo asia Guanajatossa on maan alla menevät tunnelit missä kaikki autot kulkevat, joten kadut ovat käytännössä pyhitetty jalankulkijoille, loistavaa ympäristösuunnittelua!

Pääkävelykadulla ja puistossa oli vilinää, koska meksikolaisilla oli pitkä viikonloppu, ja tottakai kaikki halus lähteä meidän kanssa Guanajatoon..

One french balcony for me, please!

Vanhan kaupungin puolella huhutaan että tämän kapean kadun molemmilla puolilla on asunut rakastavaiset, jotka olivat eri yhteiskuntaluokista. Onneksi katu on niin kaposa, että pystyivät pussailemaan salaa! Legendan mukaan kadulla kulkiessa pitää myös suudella poika/tyttöystävää kolmannella portaalla, tai muuten tulee seitsemän vuoden epäonni, en uskaltanut kokeilla... Huomatkaa myös pari güeritaa kaikkien meksikolaisten joukossa.

Taas kerran siis oikein rentouttava viikonloppu. Tack o hej, leverpastej tältä erää! Lisää kuulumisia sit kun nää kaikki loputtomat loppuprojektit on pulkassa, ja kun loma ens keskiviiikona alkaa!

Kesätöiden kohdalla kuulostaa aina yhtä huonolta kuin ennenkin, joten jos jollakulla on jotain vinkkejä, niin tännepäin vain! Pitää näin blogin kautta välittää terkut, kun ei pääse Raflassa valittelemaan :)