Eniten on ärsyttänyt noi vitsin lopputyöt. Mulla on siis 4 loppuprojektia eikä yhtään tenttiä. Noh, sinänsä ihan fine, mutta niiden organisointi on ihan p****. Kaksi hyvää esimerkkiä: Case 1. cross cultural management, the subject we all love. Aiheenahan se vois olla tosi kiinnostava, mutta meidän opettaja tekee jotain tutkimusprojetia työllistämistoimenpiteistä lattareissa, joten sen sijaan et tehtäs loppuprojekti liittyen aiheeseen, tutkitaankin chilen työvoimatoimistoja. Eka piti tehä jotain haastatteluja, mutta kun kukaan ei suostunu vastaamaan meidän kyselyyn, niin nyt kirjotetaan 20 sivua tyhjää chilen työllisyystilanteesta ja mahdollisista parannuskeinoista. Argh, turhauttaa tehdä töitä joista ei oo hyötyä itselle, eikä edes opettajalle.
Motivaatiota ei auta että viime keskiviikkona odotin mun hollantilaista työparia 45 minuuttia kun piti tavata klo 9 ja heräsin turhaan vaan juodakseni jonku tunnin kahvia sen kanssa ennen ku voitiin alottaa työskentelyä. Lesson nro 1. Älä herätä Niina turhaan..
Case 2. mun ehkä kiinnostavimman kurssin leadership for sustainable development lopputyön ohjeet annettiin kaks viikkoa sitten. Viikko sitten saatiin yhteystiedot yrityksen omistajaan, ja perjantaina tavattiin se tyyppi. Projekti pitää palauttaa maanantai-aamuna. Talk about scheduling. Koko viikko luultiin ettei nähdä sitä tyyppiä ollenkaan, joten tehtiin projekti keksimällä kaikki jutut netistä ja päästä (pitää tehä joku 5 eri analyysiä kestävästä kehityksestä). Noh, meillä oli pari päivää aikaa vaihtaa kaikkia juttuja, ja tehdä muita projekteja samaan aikaan. Turhauttavaa much.
Tämän lisäksi yhden ryhmätyöni kontribuutio oli että erottelin sanat toisistaan 20 sivun word-dokumentista, kun se kopioitiin PDF:stä ja kaikki sanat menivät yhdeksi mössöksi. Kannati siis käydä 4 vuotta yliopistoa, että voi 2 tuntia painaa Space-näppäintä.
Jotta kaikille jäisi kuitenkin hyvä mieli, tässä pari kuvaa meidän viime viikon panimovierailulta Doing Business in Mexico-kurssin kanssa :)
Panimo on ihan Monterreyn keskustassa, tässä kuvassa päärakennus joka muistuttaa mukavasti Bulevardin WSOY-taloa.
Tässä koko meidän luokka turvavarustuksineen; ylävasemmalta lähtien Cosimo (ITA), Giorgio (ITA), opettaja Ruben Alanis (MEX), Donny (NED)
Keskirivi: Alex (FRA), Marjo, minä, Eeva, Narae (KOR), Florencen poikaystävä (FRA)
Alarivi: Umberton tyttöystävä ja Umberto (ITA), Florence (FRA)
Opittiin esim. miksi tummaa Sol:ia ei myydä muualla kun yhdessä osavaltiossa nimeltä Veracruz. Harmi, se on niin hyvää! Tässä juomassa yhtä ilmaista oluttamme, Carta Blankaa hanasta. Oluen ihmemaa, ja meille tarjotaan Carta Blankaa (vähän kuin lappari suomessa) hanasta!? Itse otin mangomehun..
Pidettiin opettajan kanssa perinteinen baseball-kilpailu. Sepäs olikin hankalaa, ei siihen palloon ihan helposti osukaan! Taisi ottaa poikien itsetunnolle, kun osa ei osunut ollenkaan, ja itse satuin kuin satuinkin hujauttamaan pari palloa. jes.
Tuomo tulee tutustumaan Monterreyihin huomenna illalla, ja sunnuntaina suunnataan tien päälle. Hasta luego!
1 comentario:
Harmi, että lopputöiden tekemisen laita oli vähän niin ja näin. Selittyneekö kulttuurierolla vai millä. Mutta blogista luetun perusteella muutaman kuukauden siellä oleskelu, opiskelu, kieleen ja kulttuuriin tutustuminen on ollut varmaan hyvinkin antoisaa. Puhumattakaan siitä, miten käytitte kekseliäisyyttänne selvitäksenne kylmästä jaksosta.
Yksi kokemus elämässä lisää. :)
Kadehdittavaa, jos saan sanoa.
Siellä opiskelusta ja oleskelusta kuvattua on kiva ja hauska lukea ja katsoa.
Kiinnostavaa nähdä ja lukea miten opiskelun jälkeinen lomailu teiltä siellä sujuu. :)
Kevätterveisin
*T* Espoosta
Publicar un comentario