Viikko tunnin jäljessä

(Jos haluaa katsoa missä mestat on , niin kannattaa jo tässä vaiheessa kaivaa esiin aikaisemmin postaamani Meksikon kartta, sijaitsemme tämän tarinan ajan länsirannikolla, ja siirrymme siitä koiliseen.)

Mitä saa kun istuu 15h bussissa, ja kulkee Sierra Madren vuoriston yli eri aikavyöhykkeeseen tuntia taaemmas? Mahtavan loman tietty!

Lähdettiin Eevan ja Marjon kanssa koulua pakoon sunnuntai-iltana. Kyllä, äiti, en ikinä tekisi sitä Suomessa, mutta sitä se vaihto teettää! Tässä pieni kuvakertomus reissusta:

Saavuttiin Mazatlaniin 15h bussimatkan jälkeen, heitettiin kamat hotlalle ja lähdettiin kiertämään kaupunkia. Iloiset tytöt naureskelevat kun muut istuvat luennolla Monterreyssä.

Päästiin rannalle, nähtiin pelikaaneja, ja nautittiin paikallista olutta nimeltä Pacifico. Huom. elintärkeä matkavaruste; aurinkovoide!

Mazatlanin rannalta oli komeat näkymät Tyynelle valtamerelle. Käveltiin koko iltapäivä rantaviivaa pitkin nauttien auringosta.

Tiistaina otettiin botski viereiselle pienelle saarelle, tavoitteena löytää hiljainen ranta. Noh, olihan ne amerikkalaiset löytänyt sinnekin, ja kälkättivät kovaäänisinä vieressä. Mitäs muuta voit, kun todistella kaikille ettet itse ole gringa, vaan eurooppalainen.

On se biitsielämä vaan niin mukavaa, käppäiltiin rannalla etsien simpukankuoria ja ihastellen palmuja. Lounaaksi tietysti herkulliset valkosipulikalat, jotta tuoksuttiin hyvältä koko ilta.

What can I say?

Auringonlaskukin nähtiin, aurinko oli alhaalla ihan hujauksessa.

Hotellivalintamme tällä reissulla oli niin kuin aina: Lonely Planetista vaan halvin. Noh, halvin ei aina ole paras, mutta ainakaan ei maksettu turhasta :) Onneksi oli omat lakanat mukana, niin sai hyvin unen päästä kiinni. Eeva ja minä matkalla unten maille.

Mazatlanin saldo oli siis aurinkoa, hyvät ruuat, ja vieläkin suurempi jenkkivierastus. Ei tarvitse ehkä toista kertaa lähteä rantakohteisiin missä tietää että amerikkalaiset viihtyy, paitsi tietty Cancun. Mazatlanista siirryttiin Los Mochisiin odottamaan täydennystä joukkoihin. Alexin ja Sebastianin saavuttua napattiin bussi El Fuerteen ja vietettiin yö erittäin viihtyisässä hostellissa, ennen junaa aamulla Creeliä kohti.

Ostettiin Eevan kanssa Mazatlanista samanlaiset hupparit: tässä siskokset kuin ilvekset El Fuertessä aamulla matkalla junaan.

Tässä näkyy junan reitti (kannattaa klikata kuvaa että sen saa suuremmaksi). Hypättiin siis El Fuertestä kyytiin kymmenen aikaan ja saavuttiin Creeliin klo 18. Matkan varrella noustiin 2km vuoristoon (näkyy korkeuskäyrästä), ja nähtiin aivan mahtavia maisemia. Viihdyttävämpi reissu kun Helsinki-Ylivieska :)

Tässä matkaseuramme: Sebastian, Marjo, Alex ja Eeva. Toisen luokan juna oli todella siisti, mitä nyt konnari katsoi DVD:tä koneeltaan, oli kait nähny maisemat liian monta kertaa.

Junassa pystyi kurkkimaan ikkunoista ulos, hui! Ensin maisema oli pelkkää erämaata, mutta junan noustessa vuoristoon näimme kanjoneita, järviä, havumetsää, ja liian monta tunnelia.

Kauneinta oli mielestäni nämä erämaassa kukkivat pinkit kukat. Kuvitelkaa, pelkkää kaktusta ja kuivunutta ruohoa, ja väliin näitä puita. Wau.

Creelissä majoituimme pieneen kotoisaan mökkiin, jossa oli onneksi lämmitys, koska lämpötila saattoi laskea yöllä -10C. Illat menivät syödessä ja korttipelien parissa.

Creelissä lähdettiin hostelli-isännän kyydillä käymään katsomassa La Bufan maisemia. Matkalla oli Ararake (vai olikohan se Arakere) järvi, joka näytti mielestäni ihan suomalaiselta saaristomaisemalta! Se on tekojärvi, joka alunperin on rakennettu Creeliin makeanveden varastoksi, mutta sitä ei kait ole koskaan tarvittu.

Reippaat turistit jaksoivat melkein 8h autossa, onneksi saatiin jaloitella aina välissä, ja maisemat olivat kyllä sen arvoiset!

Niina ja maisemat La Bufalta. Felt like I was on top of the world.

Iloiset 4 blondia taas reissun päällä.

(Joku muuten erehtyi sanomaan että on kiva kun mulla on paljon kuvia, joten täältä näitä pesee. Jos haluatte vähemmän, niin kommenttia vaan tulemaan :P)

Meidän innoittamana italialaiset Cosimo, Giorgio ja Gina sekä saksalainen Sabine seurasivat perässämme Creeliin ja vietimme heidän kanssa iltaa baarissa ihanan takkatulen ääressä. Ihan kuin after-skissä konsanaan, ilman niitä kamalia monoja.

Creelissä elävien toimeentulo perustuu turismiin sekä Suomessa niin tuttuun metsäteollisuuteen. Männyt ovat kuulemma erittäin laadukkaita täällä päin maailmaa. Creelin ympäristössä elävät myös Tarahumara-intiaanit, joita näkyi kaduilla myymässä käsitöitään. 40% intiaaneista ei ole mitään tuloja, joten he elävät aika alkeellisissa oloissa. Meksikon valtio kuulemma tukee heitä aika paljon, mutta silti liepeissä oli aina joku suklaasilmäinen lapsi pyytämässä 10pesoa. Annoin yhdelle Miguel-nimiselle pojalle lantin, ja kun lapsi pyyhälsi menemään piti huutaa perään perinteiset: "Miten sanotaan kun saadaan jotain".. Söpö "Gracias" sieltä tuli kiitokseksi.

Vikana päivänä Creelissä napattiin pyörät, kun oltiin jo väsyneitä autossa istumiseen (yli 30h tuntia bussissa/junassa yhteensä reissun aikana). Käytiin katsomassa hassuja kivimuodostumia: tässä taustalla herkkusienet, eli Valley of the Mushrooms.

Tässä taasen Valley of the Frogs. Luonto oli muovannut myös elfantin, kilpikonnan, "hedelmällisyyden symboleja" eli juuri niitä, miesten kasvoja ja King-Kongin. Osa muodostelmista oli kyllä katsojan silmissä.

Reippailu on kivaa! Tuli kyllä kuuma, koska autiomaalle tyypillisesti aamulla lähtiessä oli kylmä, ja kun aurinko nousi niin hiki tuli pintaan.

Luontointoilijoille suosittelen kyllä Creeliä lämpimästi, siellä oli tarjolla kuumia lähteitä, vesiputouksia, hyviä kävelyreittejä ja mahtavia maisemia. Joskus toiste pitää palata paremmalla ajalla.

Creelistä siirryimme Chihuahuaan (kyllä, ne koirat on saanu nimensä kaupungin mukaan) josta onneksi lensimme kotiin. Tämän reissun jälkeen 12h paluubussi Monterreyihin olisi ollut vähän liikaa...

Tässä kuva meidän "ei niin huippu" hostellista Chihuahuassa. Vessan rikkinäisestä ikkunasta näki kauniin katedraalin.

Lisää kuvia ja tarinoita löytyy jällen kerran Eevan ja Alexin blogeista, mukava lueskella toisten juttuja samasta matkasta mutta eri näkökulmasta :) Torstaina sitten shoppailumatkalle jenkkeihin, katsotaan riittääkö Suomessa vaihtamani dollarit...