Matka jatkuu vuoristoon..

Meridan ja Palenquen kuumudesta siirryimme vesiputousten kautta viileaan vuoristokaupunkiin San Cristobal de las Casas:iin. Aivan ihastuttava kaupunki, jossa on paljon eurooppalaistyylisia kavelykatuja, kahviloita ja kirkkoja.

Kavelykatu Hidalgo, jonka varrella on vaarallisen kauniita korukauppoja..

Jono pankin edessa vappuaattona, thank god for Nordean nettipankki!

Kavimme oikein maittavalla vappuillallisella intialais-thai-libanonilaisfuusiopaikassa, ja masu tuli niin tayteen, etta hyva etta paastiin hostellille asti! Tanaan herasimme taas aikaisin perinteiseen tapaan, ja lahdimme katsomaan Canyon de Sumideroa, joka on upea kanjoni noin tunnin matkan paassa.

Krokotiilit kellottelivat auringossa niin paikallaan, etta ei ensin uskottu niita elaviksi.

Kuljettiin tallaisella veneella kanjonin poikki, ja ihailtiin maisemia.

Kanjonin seinamat ovat parhaimmillaan yli 1000 metria korkeat, ja syvyys on 120-150 metria. Ei ihan tehnyt mieli uimaan. Opas kertoi kaikista extremeurheilijoista jotka tulevat tanne esim. uimaan maratonia, kiipeamaan 2 viikkoa seinamaa ylos, tai hyppaamaan vapaahyppyja. Not for me.

Iltapaivalla piipahdimme paikallisilla markkinoilla, ja ostimme koruja. Kuvassa ihanasti asetellut tomaatit ja mangot.

Huomenna menemme kaymaan intiaanikylassa, ja sitten jatkamme taas rannalle. Kahteen viikkoon on jo nyt mahtunut enemman kuin olisin ikina voinut kuvitella, ja toisaalta aika kuluu nopeasti. Nyt suihkuun ja syomaan! Terveisia kaikille!!