martes, 22 de mayo de 2007

Uskonto.

Mistas alottaisin? Meksikossa se on kaikkialla. Kaikki on katolilaisia, vaikka eivat niin uskoisikaan, ihan vaan periaatteesta. Yksi munkeista kyseli juuri tanaan etta miten luterilaisuus eroaa katolilaisuudesta (onko meillakin raamattu, uskotaanko jumalaan, rukoillaanko?) :P Lupasi selvitella mulle onko Pueblassa luterilaista kirkkoa (oli pakko siis menna sanomaan etta olen luterilainen, ja onhan sita tavallaan kun on Suomessa luterilaisesti kasvatettu, right?). Yks toinen munkeista sanoi yhtena paivana ettei edes kannata sanoa olevansa luterilainen vaan valehdella olevansa katolilainen. Muita kuulemma katsotaan vahan oudosti, ja jopa syrjitaan.

Meksikolaisia voisi helposti syyttaa fatalismista, oiva esimerkki on mielestani eras taksikuski jonka kyydissa istuskelin reissun varrella (harmi etten saanu kuvaa):

  • Peruutuspeilin edessa oli rukousnauha, niin etta siita tuskin naki taaksepain.
  • Nopeusmittarin edessa oli Meksikon suosituimman pyhimyksen Guadalupen kuva, niin etta nopeutta ei nahnyt.
  • Kun tultiin risteykseen, kuski ei vilaisutkaan oikealle, teki vain ristinmerkin ja painoi kaasua.
  • Kuskilla oli turvavyossa hakaneula, niin etta vyo pysyi alhaalla, ja sen sai laitettua vyotaron yli niin etta naytti etta se olisi kiinni (jos vaikka poliisiseta sattuisi), mutta vyo ei vahingossakaan ollut kiinni.

ei ollut kauheen turvallisen oloinen kyyti..

Toisaalta uskonto on se joka tuo taalla paljon turvaa ja tukea varsinkin koyhimpien elamaan. Gracias, a dios (kiitos luojan) kuulee kaduilla paivittain. Tarkottaahan Adios:kin (nakemiin!) suurinpiirtein "luojille" tai "luojan kasiin".

Yhta asiaa en kuitenkaan ymmarra. Suomessa soitetaan kirkonkelloja ennen kuin jumalanpalvelus alkaa. Taalla paukutetaan raketteja, todella kovaa! Pitanee kysya mika merkitys silla on..

3 comentarios:

Anónimo dijo...

Voi huikeaa, siella kaiken tuon kulttuurin, uskonnon ja ihmisten sekamelskan keskella. Yrita ottaa ihan rennosti.

Poikien kanssakin paiva kerrallaan. Tuo sinun positiivinen asenne auttaa jo pitkalle.

Kirjoittelen sulle mailia kohta.

Mamma

Anónimo dijo...

Tjaaaahhh!

Varmaan parempi jättää niiden kommentit yms. omaan arvoonsa. Ja olla vain hiljaa. Katolinen, ortodoksi, luterilainen... kaikki saman Jumalan lapsia. Sitä ei kukaan maan päällä voi kiistää. Millään uskontokunnalla ei ole oikeutta kiistää tätä toiselta.

Kellään ei ole myöskään oikeutta vaatia toista kertomaan omaa uskonnollista vakaumustaan, se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Tätä ei tosin kaikkialla maailmassa ymmärretä eikä hyväksytä.

Maailmassa pitäisi löytyä suvaitsevaisuutta, myös uskonasioiden suhteen.

Kyllä Suomessa (ja esim. Pohjoismaissa yleensäkin) tällaista vastakkainasettelua 'ateisti vs. kristitty = uskovainen' löytyy. Tässä katolisen ja luterilaisen välisessä polemiikissa on vähän samanlainen 'sävy'. Ei kannata ruveta kiistelemään näistä asioista, ovat niin henkilökohtaisia ja myös tunnepitoisiakin. Jokaisella on oikeus uskoa omalla tavallaan. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta tuomita tai väheksyä 'toisinuskovaa'.

Fanaatikko?

Anónimo dijo...

HHHAAAA!!!!

Keksin syyn, miksi sikäläiset paukuttavat kovaa rakettejaan ennen jumalanpalvelusta. He ajavat pirut pois kirkon tuntumasta.

terv. T